yhteiskunta on persiillään

https://psychedelicsalon.com/podcast-226-mckenna-hermeticism-and-alchemy-part-4/

Kuuntele vaikka tää Psychedelic Salon podcasti. Oli ite pakko pausettaa 48min kohdalla koska alkoi mennä jo naurettavaksi. Nimittäin se että miksen itse osaa ajatella tuolla tavalla? Oma kommunikaatiokin on tasoa:

Sääntöjen sini. Se aiheuttaa joskus myös...

Yks Ulurna, joutui kiiruhtamaan sinne kärkijoukkoon

Aika-vainaja, Uotila toinen

En ole vieläkään tajunnut mikä noissa älyvapaissa päähäni syötetyistä jutskista on tulossa. Yhessä vaiheessa uhosin hamppuforumilla että oon seuraava James Joyce tai jotain. P: Joo näin on varmaan. Ei taida ihan olla mun karma, ja kun miettii miten kauan Joycella meni Finnegan's Waken kirjoittamiseen - en ikinä pystyis sellaseen pitkäjänteisyyteen...

Haluaisin vain polttaa blossit ja katsoa mitä pystyn kirjoittamaan. En vaan uskalla kun se todella avaa mielen "pikkasen" liikaa. Taidan vain keskittyä kirjaamaan unia muistiin ja tekemään henkisiä harjoituksia. Sain mä Srimad Bhagavatamin aloitettua tossa 9.3 kun oli Herra Caitanya Mahaprabhun ilmestymispäivä. Tuli muuten oltua ISKCON:in Gaura Purnima juhlassa silloin, mutten jaksa kirjoittaa siitä. I guess you had to be there..

Nytkin kello on 2:10 enkä tahdo saada unta. Hmm. Oiskohan nyt hyvä hetki? Kantsii kuunnella toi podcasti varsinkin jos luulit olevasi kriittinen ajattelija. Huomaat hyvin nopeasti että vitut!

Menossa Amma-iltaan su 8.3.2020

Kuka nyt haluis olla tällasen vainoharhasen kanssa jollon mielettömii suuruudenkuvitelmia omasta itsestään? En pysty hallitsemaan mieltäni edes sen vertaa, että muut pysyisivät muina. Tarkoitan tällä sitä, että mieleeni tulee väkisinkin vainoharhaisia ajatuksia jotka liittyvät siihen mitä muut ajattelevat minusta. Ihan mahdoton keskittyä mihinkään.

Ja viinanjuonnin aiheuttama masennus painaa mieltä. Istun siis junassa kolmantena päivänä edellisen ryyppyputken jälkeen. En halunnut jäädä kotiin...

Katselin ikkunasta ulos ja iloitsin jostain graffiteista. Se kesti juuri niin kauan kuin pystyin pitämään iloa niistä mielessä. Eli noin 3 sekuntia. 

On jotenkin säälittävää etten saa elämääni kuntoon vaan sitä määrittää mielen sairaudet ja addiktio viinaan. Voin vain kärsiä ja koittaa selvinä (=rahattomina) jaksoina tehdä joogaa, etten romahtaisi. 

Voihan se olla aikamoinen riski jonka otan kun menen edestakaisin ökykännistä raivoraittiuteen. Pyrkimys on oppia hallitsemaan mielialaa ja aktiivisuustasoa ohjaavia hormooneja. Ettei olisi niiden orja, täysin vietävissä hetkittäisten mielentilojen ja niihin samaistumisen vaikutuksesta. Eli jonkin näköinen vapaustaistelu omaa ego-ohjelmointia vastaan tässä pitäisi loppuun asti sotia. 

Kun kehittää välinpitämättömyyttä ulkoisia olosuhteita ja muutoksen välttämättömyyttä kohtaan - onko tulos Oikeampi näkemys ja mikä se on? Hyvä kysymys jos olettaa, että tämänhetkinen on väärä näkemys (wrong view). 

Kyllä tän mielisairauden ja ryyppäämisen johdosta on alkanut näkemään egon turhuuden. Sitä pystyy hyväksymään ilman isoja mutinoita että ego on jotain turhaa. 

Onko strategiani tuhoa ego? En oikein tiedä mitä pitäisi vielä tehdä lisää.. Mutta kysymys kuuluukin osaanko harjoitella oikein, että sydämeni aukeaa? En halua sulkeutua enkä kulttuuria hyväksyä.

Peitetty oli monin tavoin jalkaterän leike

Amma-illan jälkeen

Mä todella näen kaiken vasanoitten (ehdollostumien) läpi. Onpa kannustavaa. Menin kyllä tilaisuuden loppua kohden aika kärsimättömäksi. Lisäksi tunsin itseni melko erilliseksi. Mitään sulautumista tms. ei tullut koettua. Lähinnä voimistui ja herkistyi omille tuntemuksille.. Enimmäkseen vain negatiivisia näkökulmia ulkoisiin asioihin ja ehkä hivenen ylikriittisyyttä. 

Missä mun bhakti? Oli kyllä ihan jees että sai olla antaumuksellista joogaa harjoittavien kanssa. Pitäisikö ottaa tavaksi..? En usko että perus mieleni laatu kuitenkaan muuttuu niin helposti. Että alkaisi vain käymään Amma illoissa. Kyllä siihen tarvitaan jotain enemmän, ja se jokin on omistautumista, harjoituksia sekä aikaa. "Abhyasa vairagya" kuten Patanjalin joogasutrassa lukee. 

Olin kyllä tosi varautunut sellaiseen asiaan kuin ryhmään kuuluminen. Tuntui että olen tosi yksin ja vastuuntunto omasta itsestä lisääntyi. Ei tullut mikään empaattinen olo eikä turvallinen yhteenkuuluvuus. Joutui etsimään omasta itsestä sen tuen ja vain rukoilla hiljaa että ehdottomuus pitää...

Bhajaneista kaksi oli niin vaikeita että tyydyin vain lukemaan käännöksiä ja kuuntelemaan. Junassa takaisin unohdin aluksi ostaa matkalipun. Tajusin yhtäkkiä Huopalahden kohdilla ostaa sen. Menomatkallakin tuli tarkastajat.. 

Sinänsä on aika outoa että ne henkiset laulut on hindiksi. Mutta luonnollisesti suurin osa mitä tapahtui mielessä illan aikana meni ohi enkä pysty edes kuvailemaan omaa tunnelmaa. Koin kyllä kaksi aika merkittävän oloista synkronisiteettiä mutta unohdin jo missä kontekstissa ne oli. Ne tuli tosi yllättävästi ja melkein irti kaikesta muusta mitä siellä tapahtui. Se mikä on outoa on että ne oli samanlaisia, eli että joku sanoo jotain, minkä mieli irrottaa kontekstistaan ja tuntuu kuin se seuraava puhuttu sana olisi sanottu suoraan vastaukseksi johonkin mitä liikkui sillä hetkellä mielessä..

Henkisiä arvoja ja sekoilua

Oli taas aika hyvät 29min zazenia. Lopussa alkoi rasittamaan ja alku oli hyvä MediYoga alustuksen ansiosta. 

Tuleeko nöyryys myöhemmin? Voi olla ettei yksinkertaisuus tule koskaan. Kärsivällisyys ja maallisuudesta luopuminen... Nämä oli Amman Jumalallisen Rakkauden Valo kirjassa mainittuja asioita. 

Ei ehkä pitäisi ajatella noita juttuja ihan överiksi omalla kohdalla. Siitä saattaa heijastua virheidenetsintää muihin. Enhän minä voi varmasti arvostella muiden kykyä ilmentää omassa mielessään näitä. Niin kuin en tiedä vastaantulijan maallisuudesta luopumista, en voi myöskään nähdä esim. Petri Nygårdin ajatuksia tai tunteita. 

Oman itsensä vertailemista muihin pitäisi vähentää. Jospa vastakohta-ajatukset toimisivat. 

Asia vain on niin etten voi ymmärtää... Miksi on niin vaikea hyväksyä etten tule koskaan pääsemään noissa arvoissa ja ominaisuunsissa mihinkään. En ole valmis luopumaan egosta, mikä estää minua täydellistämästä mitään. Se ego on niin reaktiivinen että heti kun joku kolhaisu tulee niin mieli samenee ja arvostelukyky lakkaa. 

Jotenkin taas tyytyväisyyttä ylläpitävät aivon toiminnat ovat epätasapainossa. Koitan ajatuksilla pitää itseäni tyytyväisenä vaikka katselen tyttöjä sillä silmällä. Oman itseni kohdalla siinä on kyllä kyse ulkoisen aistikohteen väärin näkemisestä. Ulkoinen objekti näyttäytyy kiihottavana ja seksikkäänä. Todellisuudessa aistimus on kuitenkin riippuvainen muista tekijöistä eikä kohde ole olemassa itsenäisesti ilman muun maailman vaikutusta siihen. Menikö tämä nyt oikein? 

Sä oot niin mielisairas että sä koet olevasi erillään egosta. Tosiasias en ymmärrä Ammaa yhtään. 

Onks kaiklo ruumiille leikkeje 

Mastervideo

Sit se pitää siell aina tulettee

Mua pyydetään tulemaan

Tilallanne paikoja

Muutama ystävällinen ihminen. Jos tossen tee mitään...

Jyrkkä kiello en ole joogalle

Sua piti odotella

Kuka sitten pelastuu? Hänhän veti vanhan kortin

Kuka siellä kävi äsken Jani? Minä tartten sinä tarttet

Tappoasento ja egon keinotekoiset rajat

Ei se johdu siitä että olen alistunut mun kohtaloon. Mä yritän kai alkoholilla sammuttaa tämän egon, joka ajattelee kaiken älyllä. Toisin sanoen minulla on kiusallinen ego-ongelma. 

Se raja joka täytyy ylittää omassa ajattelussa on kyllä epäilläkseni hyvinkin hienojakoinen. Luulen että se tapahtui äsken. Kello 1.25 lauantaina 7.3.2020. 

Olin taas ma-to radalla. Perjantai meni ihan ok mutta sama unettomuusongelma juomisen jälkeisinä päivinä. Makasin vain hiljaa sängyssä ja yhtäkkiä se egon raja jotenkin häipyi hetkeksi. Liukeni ikään kuin huomaamatta ja kuulin tuon "Ei se johdu siitä, että olen alistunut mun kohtaloon." 

Jokuhan saattaisi luulla että on egoton koska kuvittelee niin voimakkaasti alistuneensa kohtaloon. Saatoin nimittäin olla tuossa harhassa tänään. Ja oli tässä päivässä varmaan muutakin harhaisuutta, kuten pettymys omaan itseen. Se oli hyvin epämiellyttävä tunne, ja vaikka se kesti suhteellisen lyhyen aikaa niin näin myöhemmin koen, että se piti päästää alitajunnasta tekemään tuhoaan. 

Enkä nyt olisi kovin varma että olen jossain mielen tilapäisessä kirkkaudessa. Vieroitusoirehan tämä unettomuus on. Korvissakin piippaa. Join korin pirkkaa, puolen litran minttuviinan ja kaksi 0,7 kossua. Se hikoilu on tosi ärsyttävää kun se alkaa just ennen kuin keho alkaa rauhoittumaan. Ja on minulla muitakin vieroitusoireita -- käsien tärinää, minä-tunteen pirstaloitumista aistikohteisiin takertumisen sekamelskaan, negatiiviset tunteet kuten masennus ja psykoosi. 

Opetetaan venyä

I will fucking kill you

Taidan mä olla keskellä

You know what? This could be any type of karma. Try to surrender when you eat and also after it. 

Älä pidä sitä siinä vieressä niin että se häiritsee koko ajan. (Älypuhelin yöllä)

Mistä mä oon saanut tuollaisen mäihän?

Namu-hoito, siirrä tähän, 

Höpöttää, tosi vähän, ai vittu 

Ketä sä etit? 

Hän ei voinut enää. Hän ei voinut enää

Don't stop it from coming

Jo, det är där som det händer

Nyt lennetään siniseen savusalonkiin

Vähän myötätuntoo sun äidillekin.. Siihen voit istuu

Ihan käsittämätön sylkijä

Pilveä ja seksiä sen kanssa

Tappoasentoon

For you

Naming a logical simplicity is a lunatics game...

Putting your life on stand-by mode?

-Try to get somekind of a zen realization on that. Maybe doesn't count. But you could have an on-going inquiry..?

I can't believe how quick it can change into an auctority thing, that has memory in it, like a module.

Yuck! That zen-patient (who has to be fed) and be left with "maitovara" in his coffee. 

Leprechaun weekend for Wilma?(:

Hyi! Tolle zen-potilaalle (pitää antaa jotain ruokaa) ja jättää maitovara.

Wilma lle menninkäis viikonloput?(:

And even though it's quite simple:"We are small adults." Schoolchildren are totally capable of reaching logical conclusions. They're in school. "We are in school and we don't have to worry about age at all." 

Nyt ihan nöyrästi

Mä saan vain.. Mä saan vain henkisillä periaatteilla rauhan. Jossen pystyis asumaan yksin Suomessa palvelujen äärellä oisin todellakin pulassa. Tätä mun elämää on ihan mahdoton elää todeksi, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. 

Ahdistus on vain niin käsittämätön ulkopuoliselle. Mielihyvää ei saa mistään ja pienistä asioista nauttiminenkin vaatii kaiken huomion keskittämistä. Siinä vaiheessa ajatukset ovat jo ihan takertuneet. Tulee ihan naurettavia ajatteluvirheitä (eikä siinä sinänsä mitään) mutta muiden puheesta selville saadut asiat ovat lähes poikkeuksetta pelkkää paskaa! 

Ainoa mikä auttaa on Jumalan ajatteleminen eikä sekään auta kauaa. Vähän ajan kuluttua taas auttaa (kun oot unohtanu ajatella sitä ja sit sanot mantraa mielessä ja muistat sen taas - samaan aikaan kun huolet on siirtynyt mielen päältä). 

Ne huolet jotka olivat: Muiden ihmisten loputtomalle tuntuva tyhmyys vaan jatkaa ilmenemistään heidän puheen kautta. Miten tässä yhteiskunnassa voi pistää pisteen tälle jatkuvalle yrittämiselle ja olla tyytyväinen itseensä? Tämänkin kirjoittaminen on vain korvike rauhoittumiselle ja sallivuuden kokemiselle. 

Ratkaisuhan voisi löytyä jostain uudesta ja positiivisemmasta ajatusrakenteesta. Sen loppuun kuluttaminen kuitenkin on edessä. Vai haluanko jäädä ikuisesti johonkin tapaan ajatella? Se mikä siinä ajattelussa on niin kiinnostavaa on nimenomaan että sen pystyy viemään ihan äärimmäisyyksiin. Ajatukseksi se toiminta silti jää. Tai ehkä ajatusten uudenlainen sarjoittaminen voisi auttaa..

Pitäisi vain toistaa jotain mantraa niin kauan että aistein koettu maailma muuttuu sen mantran merkitykseksi. Helppoa, eiks niin mutta hei! Janne Kontalahan sanoi että mantran tarkoitus on päästä eroon hyvistä ja huonoista vaikutuksista. https://maailmanpuu.fi/jakso-13-mantra-bhakti-ja-absoluuttinen-totuus/

Vai olikohan puhe vaikutelmista? Sitä on vain niin ehdollistunut että pitää aina päästä pidemmälle. Tarkoitan että on älytöntä aina tulla siihen tulokseen että polkua ("path") on vielä paljon jäljellä. Sekin on vain intellektuaalisen ajattelun tulos. Ja omasta mielestä maailmanpuun isännät on aika intellektuaalisia, intellektuelleja. Janne Kontala on ehkä jotain muuta... kahvi ehkä auttaisi. Uimassa oli kivaa vaikka haastellinen ruuhka-perjantai aamu.