Oivalsinko tänään sen mitä joogassa sanotaan jivatmaksi? Sana oivallus tuntuu kummalliselta, koska kokemus vastasi enemmänkin syvempää mielikuvituksen tasoa.
Tosin se tuntui hyvin läheisesti joltakin osalta minua. Itseni osalta tai oikeastaan fiilis oli, että tämä on vielä jopa aidompaa itseäni. Kuulin sen naurua aamulla ja iltapäivän meditaatiota seuraavalla lepohetkellä se näyttäytyi taas. Tällä kertaa keltaisena ja tunne oli samanlainen kuin aamulla.
Tämä saattaa olla bhaktin alku, koska minun on hankala kuvitella kuinka ego voisi rakastaa Jumalaa. Antautuminen alkaa vaikuttaa mahdolliselta, kun sitä miettii sielun vapaaehtoisena toimintana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti