Sorruin ehdotteluun. Erehdyin ehdottelemaan
Tuntuu että tervehtymisen edellytyksenä on, että minun täytyy vain istua sen oman negatiivisuuden kanssa.
12th mind
Yritän tässä ymmärtää miksi Nishijima Roshi sanoi että sesshinin pituus olisi vain 3 päivää. Muistaakseni. Ja miksi vaikuttaa siltä, että normaaliin yhteiskuntaan/kulttuuriin palaaminen ja siihen kuuluminen ovat henkisten mestareiden ohjeita juuri minulle, juuri nyt kun käyn tätä läpi. Alkoholista vieroittautumista..
Vaikuttaa kyllä aika oudolta että minä pärjäisin ilman opettajia. Enhän minä pärjää edes ilman vanhempiani.
Mieti jos tämä on kaikki Vishnun mielikuvitusta?
Pystyn kyllä oppimaan sosiaalisia asioita. Vaikea tajuta miten tulisin kenenkään kanssa toimeen. Vai olenko itse se, joka ei pysty keskittämään mieltään siihen pisteeseen, ettei käytä kommunikaatiossaan mainstream meemejä.
Älyän, mutta on tunne-elämä sekaisin. Luopuminen. Luopuisinko ajatusranketeista, joiden estäminen saisi minut käyttäytymään esimerkillisenä hyvänä joogina? Mitä tarkoitan... **
Kyllä niin raskasta olla aina vain yksin. Kieltäymys nyt vain on välttämätön mietiskelyn onnistumiselle. Siitä aiheutuu että ajattelen pakonomaisesti vanhoja joogi-assosiaatioitani. Viksepaa se toden totta on.
Olipa oikeesti hankala hetki oman mielikuvituksen kanssa. Kello nyt 4.20 ja la 27.6 --- heräsin jo yhdeltä ja tehnyt nyt kaksi zazenia. Niiden välissä kun makoilin niin meni kyllä tosi pahaan alcoholic confusioniin, vaikka edellisestä pullosta on kaksi kokonaista päivää. Sitä yhtä keskiviikkoiltaa (kun minulta meni muisti) edelsi yhdeksän selvää päivää. Jos laskin oikein.
Siis noi alcoholic confusionin oireet. Ne ovat oikeastaan niin hankalia, että mieli blokkaa ne työmuistista. Tai siltä se ainakin tuntuu kun se "kohtaus" menee ohi. Vaikkei se mikään kohtaus ole, mutta henkilölle joka ei juo niin sana seizure taitaa olla paras sana kuvailemaan sitä. Melkein tuntuu kuin oma mielikuvitus olisi käynyt taistoon omaa itseä vastaan.
Toisen zazenin aikana sain takaisin sen ajatusrakenteen, jota pystyin lähestulkoon tahdonalaisesti käyttämään viime keskiviikkona ennen klo 15.00 kun aloitin juomaan. Siinä sekoittuu kirkkaus ja sameus. Kirkkaus on läsnä sillä tavalla, että se ajatus on hyvin vapaa virheellisyydestä. Sitä ei silti edellä mahtipontinen järkeilyn kavalkaadi. Melko spontaani se on ja sameus taas saa sen (luultavasti) näyttämään vain ohikiitävältä ajatukselta. Sitten se unohtuukin aika nopeaan.
** Lyhyesti. En pysty tekemään töitä eli en saa sitä fiilistä että olen hyvä. Joten luovun pyrkimyksestä esittää menestynyttä mielen harjoittajaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti