tiistai 23. kesäkuuta 2020

Parantumaton alkoholisti minä olen

Viime yönä kuului neljän aikoihin ulkoa kolme laukausta. Näin tosi kännisen unen.. Olin siinä touhussa vanhemman naisihmisen kanssa. Hän väitti että olin työntynyt hänen anaaliin kolme kertaa väkisin. Itse muistan vain että hän otti ruman kaluni suuhunsa. Olin unessa tosi kännissä ja hän oli ainakin 45v. 

Nukuin aika monta lyhyttä unta. Vietin sängyssä yhteensä kai 12 tuntia. Kuuntelin Terence McKennaa silloin alkuillasta ja nukahdin kesken kaiken. Kun heräsin kesken yhden hyvän LSD-tarinan joskus 22.30 niin oloni oli ehkä omituisin pitkään aikaan. Siis heräsin aivan käsittämättömään sekaannukseen siitä, että MITÄ VITTUA nyt TAPAHTUU???

Näin myös niistä laukauksista unta, että ne olisivat olleet ilotulitteista peräisin. 
Itkin mutten ole varma nukuinko vai olinko hereillä.

Tämä päivä ei kyllä ähtenyt liikkeelle ihan niin kuin  odotin. Kaikki meni hyvin. Ja kaikki menee vieläkin hyvin. 8:s päivä ilman alkoholia... 

--- 
10:s päivä ilman. Seuraa muistiinpano kahdeksannelta selvältä päivältä. En viitsinyt tehdä uutta postausta vaan editoin tähän muistiinpanon nimeltä
Totuttele epävarmuuteen

I feel my advancement is a deliberate rejection of neurosis. I can't laugh..
Viime yönä koin merkilliseltä tuntuvia aistiharhoja, joita voisi kuvata näin. Lyhyitä liminaalitilan näkyjä joihin projisoituu valvetilan mielensisältöä sekä sisällöltään turhia sanoja, fraaseja, lauseita ja täyttä siansaksaa. 

Näin myös illalla silmät kiinni makuulla paljon värejä mitä ihmeellisimmissä yhdistelmissä ja kokoonpanoissa. Pääasiallisesti kuviot koostuivat ikään kuin pikselipilvistä, jotka olivat hyvin tarkkoja resoluutioltaan mutta mitään kaavamaisuutta tuskin oli. Mustalla taustalla, epäsäännöllisen oloisia muotoja ottavaa 2D moniväri-sprayroiskeen ilmestymistä, heikon valovahvuuden omaavaa mielikuvituksen tuotetta. 

Lisäksi tänään kiperiä muistia, älyä ja luovaa ajattelua vaativia loogisia pulmatilanteita, joiden aikana itse-petoksen veitsi kurkulla ja vain etenemisen sanelemaan pakkoon turvautuen alkaa nähdä omat kaavamaiset ajatusrakenteet. Tuo oli ehkä liikaa, toisaalta yritin vain olla tarkkaavainen. Ja saikin olla koska tiellä poikittain oleva kyy muuten pelotti. Onneksi se ei reagoinut kun ajoin pyörällä ohi. 

Rannalla käyntiin mahtui mukaan oman eettisen puhtauden epäröintiä interferenssinä ohi kulkevan lapsen itseilmaisun luonnollisesta viattomuudesta. Unohdettu uni jossa lahjaksi saamani vinon kartion muotoinen puupalikka tultiin hakemaan takaisin. Assosioin sen siihen että Hare Krishna maha mantra on Krishnan omaisuutta, minulla vain lainassa. Lyhyen samoilun aikana koin kuinka auktoriteetti oli läsnä mutten saanut ajatella siitä pahaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti