Sitä joutuu tästä lähtien tyytymään joukkoreaktion voimaan. (Uni jossa vain tulitikut jäljellä).
Raivoraitis.
Mä oikeesti pelkään mun elämää. Ei tiedä yhtään kantaako seuraava askel. Musta tuntuu että kännissä en edes välitä kantaako se. En enää jaksa kirjoittaa selvinpäin. Viskipullon takia kirjoitin eräälle kolme s-postia avautumista. Olisko vähän rohkeeta näyttää ne täällä blogissa.
Jotenkin tästä kirjoittamisesta saan voimaa. Enkä tajuu myöhemmin mitä oon yrittänyt sanoa. Vai olenko yrittänyt?
Olen yrittänyt käsitellä sitä tosiasiaa ettei nyt mennyt elämä yhtään nappiin. Että ihan oikeesti nyt! :) hymiö
Ei toisaalta kyl naurata kun mulla ei ole selvinpäin voimavaroja käsitellä sitä tai pitää sitä prosessia päällä. Ei naurata yhtään. Nytkin mä vaan puhun tälle mun mielelle että se mitä kirjoitat on tärkeää. Onko nyt just jotain tärkeämpää?
Oon jotenkin unohtanut kaikki tärkeät asiat. Esim. mitä alkoholi tekee maksalle ja sydämelle. Oon unohtanut että se on peruuttamatonta. Ja tää on nyt mun fiilis. Enkö pysty selvinpäin tuntemaan sitä? Pystyn kyl jotenkin muistamaan mutta pelkään nytkin tuntea tätä tilaa, jossa vietän kaiken aikani. Ehkä siinä on hengellinen impulssi tai tää on hengellinen kokemus.
Mä en jaksais vain levätä mutten tiedä mitä tehdä. Oon psykoosissa, en pysty hallitsemaan omaa elämää. Tuntuu että kaikki tunteet ovat hävinneet juomisen myötä. En vain halua tuntea, että menee niin huonosti. Sen pitäisi olla ymmärrettävää - vai onko se neuroosi? Välillä tuntuu etten tajua maailman menosta yhtään mitään.. eikun oli tarkoitus sanoaettä ehkä koen nyt että olen osa tätä maailmaa.
Tavallisesti en vain tunne sitä. Pelkään että minusta on tulossa erittäin vaikea tapaus. Mukaudunko liikaa siihen mitä muut odottavat ja joisinko nyt jos olisi juotavaa? Enkä pystyisi jättämään sitä pariin bisseen.
Alkoholi on vain turruttanut minua sen verran paljon etten enää ole yhtään sama henkilö kuin aiemmin. En löydä mistään energiaa nuoruudessa koettuun innostukseen. Mitäköhän voisin ottaa sen tilalle?
Onko tämän kaiken syynä jotenkin sairastunut ego? Olisipa niin koska en välttämättä koe itseäni sairaaksi ainakaan nyt. Olen kyllä yrittänyt havainnoida oireita ja selvittää teenkö väärin jossain asiassa. Voi vain olla etten osaakaan elää. No ainakin mä näen nyt vaivaa tämän tekstin eteen.
Pitäisi pysyä tässä hetkessä vaikka ego on sairastunut. Alankin tästä eteenpäin sanoa tätä psykoosia egon sairaudeksi, jos muistan. Eikö ole rankkaa?
En tajua miten noin pieni määrä maria voi tehdä sen, että saa erilaisen näkökulman. Pitäiskö mennä lukee horoskooppia astro fi:stä jos siitä tulisi jotain tolkkua. Pitäähän sitä kokeilla kun ei ole niin fiksu, että osaisi kuvitella selvänä miksei se muka toimisi, siis astrologia.
Nää mun päätökset on kuitenkin...loppujen lopuksi aika monien eri olosuhteissa tehtyjen tekojen summa. Tai ehkä tossa oli kyse vain astrologiasta. Katos jos osaa pitää reaalielämän erossa todellisuuden tajuamisesta niin siitä elämästä voi tulla ihmeellinen. Oisko tässä.ratkaisu innostuksen puutteeseen. Tuotakin asiaa kuvailin jotenkin mahdollisimman ongelmallisesta näkökulmasta. Kuvailenko itseäni ongelmallisena? You bet!! Ryyppään oikeesti ihan liikaa enkä pysty hallitsemaan sitä lähes ollenkaan. Mihin se vie minut ja onko elämäni lopulta parhaalla mahd. tavalla enkä vain ymmärrä sitä? Ja puuttuuko minulta myös ilo? Auttaisiko iloisten ihmisten seura? Hetkellisesti. Nyt sinne astroon lukemaan.
Pitäis lopettaa pingottaminen hyvän sään aikana ja nauttia elämästä sekä pienistä onnistumisista. Iloinen tekeminen.
Mä en kyl tiedä yhtään olenko iloinen tätä kirjoittaessani mutta on tää elämä aika hyvää en vain osaa tuntea sitä sellaisena js toisaalta miksi pitäisi? Onko tuossa pieni onnistuminen kun tajuaa tuon? Onko mulla intuitiivinen fiilis siitä mitä tää päivä pitää sisällään? Nyt pitäisi pitää pidempi selvä selvä putki, mieluiten loppuelämä. En ymmärrä miksen onnistu missään selvänä - olenko silloin vain ajatusteni vanki haluamatta ymmärtää sitä?
Mitä jooga mulle oikeesti on opettanut? Olenko edes tietoinen siitä? Mä nimittäin haluan uskoa joogan ihmeeseen ja koen oppineeni siitä melko paljon. Ainakin olen erilainen ihminen kuin jossen olisi tutustunut siihen. Kuinka paljon mä pelästyisin jos tää ois mun normaalitila? Mutta mähän elän tätä normaalitilaa erilaisissa tajunnantiloissa koko ajan. Sitäkö mä tässä pelkään? Mä opin nykyään tosi hitaasti - en tiedä opinko yhtään...
Mitä jos olen ajanut itseni umpikujaan ja selitys asialle on, että elän slow life tyyliä parhaani mukaan. Vaikka mun elämä saattaa olla lyhyt tuon sydämen takia niin olen ainakin yrittänyt parhaani. Pidä nelonen syötissä <- toi tuli intuitiosta. Assosioin sen päässäni niin että liika yrittäminen on joogassa harhauttava asia. En tosin ymmärtänyt sitä asiaa elämäni kannalta. Kauankohan mun pitäisi odottaa että alkoholin himo lähtisi kokonaan pois? Voi olla ettei se lähde koskaan pois. Mites suu nyt pannaan hymyyn vaiko murheellisuuteen? Mulla on paljon kysymyksiä mutta se on hyvä siinä mielessä, että onpa jotain mitä ihmetellä ja vähemmän vastauksia, mikä kuulostaa aluksi hämmentävälle.
Ehkä oon vain ihastunut tiedon joogaan ja kerään tietoa elämästä aina kun sopiva tilaisuus koittaa. Onkohan se väärin etsiä tietoa jostain Uusi Päivä sarjasta? Olen katsonut sitä aika paljon. Olen ollut kokevinani negatiivisten tunteiden huomaamista kun makaan sängyllä selälläni pitkiä aikoja ja katson älylaitteella television tarjontaa.
Ai niin näin unen jossa oli ehkä Kummeli-viisautta ja näin myös unen jossa ajoin peevellä pitkiä driftauksia ja se kulki toisella vaihteella 65 km/h. Piilotin kannsbista penkin alle ja valvoin pitkälle yöhön - lisäksi saatoin olla kauniin Heidin kanssa lämpimissä väleissä. Ajoin mopon lopuksi pitkälle metsätien loppuun jossa oli hakkuut. Olin eksynyt sinne Kirkkonummen keskustasta, lähemmin McDonaldsin ylämäestä.
