Last winter

Outo uni. Nukuin ehkä 2,5h.

Siinä oli mies joka selvisi ydinräjähdyksestä. Jonkinlainen kommando joka oli suorittamassa tehtävää. Ennen kuin pommi putosi hän selvisi pienemmästä ilma-iskusta. Suojaa ei kuitenkaan ollut koska hän kiipeili tornissa eikä ehtinyt suojautua atomipommilta. Uni jatkui ... 

 Hänen pääkallon yläosa tai ns. kruunu oli irti eikä aivoja ollut ollenkaan, mutta hän asetti ja jollain tavalla lukitsi irtonaisen osan takaisin. 

Seurasi kovin kummallinen ääni. Myös hänen raajoissa oli vikaa. Aivan kuin jokin kommentoiva ääni olisi kertonut, ettei nilkkaa voinut parantaa. Tästäkin kohdasta uni jatkui, mutten muista sitä enää. 

Qtf man!!

Your expression of disappointment is so extreme, that you don't even understand what you are saying!!! That is a nice avenue of indifference practice. And a sort of confirmation, that my rejection of culture is effective?? /the establishment is more crazy than I previously could suppose!!!!

Muutamia ajatelmia

Tää joko poistaa estoja
Tai laukaisee jonkun ison kivun
Eli että käyttäisin tätä kivun lievitykseen
Lyhyen aikavälin strategia.
Tää jotenkin rauhoittaa - poistaa ne estot tuntea tämä tilanne
Ei siitä pelosta tarvii olla oikeesti huolissaan. 
Täähän on alkoholismia. Joskus mä puhun tästä pimeämmällä kielellä. 
Tää vaan laittaa ihmettelemään, joskus vähän enemmän ja joskus vähemmän.
Tää on silti punkkia.
Sisäinen hyväksyntä on jotain ihan erilaista.

What is Normal?
-so hard to define.
Boundary dissolution
Toivottavasti meidän arvot eivät menneet ristiriitaan.
Se poistaa minulta joitain mentaalisia kipuja.

Teenkö virheen?
Mihin tää mun elämä on oikeesti hukkaantunut?
Kaljaan se on hukkaantunut. 

40min

Mitä jos lähen kerjäämään muilta? Enksmä oo synkronistisesti aika onnellinen
Enksmä vaan oo tajunnut elämästä yhtään mitään?

Me ollaan aina joku mut mä yritän olla mahollisimman vähän "minä" eli ego.
Tosiasia on että aina kun on sitä rahaa niin aina on ero. Eli alkoholia.

Enkö muka uskalla olla selvinpäin rohkea. Mitä jos oon vanhentunut. Tai mitä jos oon joku epäasiallinen. Mut mä pystyn kyl kestää tän paradoksin.

Mulla vaan ei ole tarpeeksi toivoa. Voiko mulla koskaan olla tarpeeksi?
En jaksais suorittaa. Enkä tahdo ja siks kalja aukeaa. Mikä siin suorittamises on niin vastenmielistä? Onko kaikki tosiaan vain niin kuin näet? Mitä jos mä en vain voi uskoa sitä mitä mä näen..? Sen etten voi tehdä toivon saamiseksi mitään.

Mitä jos se ois punonut mua varten jonkun sellaisen juonen? Että kohta selviää tajuatko sä enää yhtään mitään.
Sen oikean korvan piippauksen täytyy olla tosi paha mutta mä en ota sitä tosissaan.
Pystyisin kai piristyy jos tekisin jotain.
Tuntuu ihan kuin oisin lapsi, enkä mä osaa muuta kuin itkeä.
Bissellä saa ajan kulumaan aika paljon paremmin. Eli ahaa! Sain itseni kiinni normitilaan kaipaamisesta. Oon ongelmissa. En tiedä oliko tän blogin kirjoittaminen niin hyvä asia. Onneksi uskallan sanoa sen. Enkä mä pystyis tekee tätä kauempaa.

Opinko koskaan elämään?

Sanomattaki selvää.että en.rumpali
Entä jos oisin tällases mielentilan psyk.polilla?
-Ne kyl pitää huolen ettet sä oo jos sä enää kertaakaan uskallat mennä sinne sisään.
Nyt tuli kyl aika iso torjunta.
Oikeastaan tää tuntuu siltä ku ois vanhentunut lapsuudesta jonkun verran. Sanoin eilen ettei voi olla innostunut kuin lapsi. Mitä jos jonkun pitäis vaa uhrautua sun lasten takia? Eikä uskaltais sen takii rikkoa yhtään rajaa?
Entä jos mä opin kyselemällä. Upsie! Mähän opin kyselemällä. Aika lapsellista varokaa lapsellisia. Mut älkää varoko lapsia. Mut jossullois tarpeeksi empatiaa se vois rikkoo jotain rajoja samaan aikaan. Sen takii niiltäkin voi oppia.
Vältänkö mä rajojen rikkomista dokaamalla? Ja se mun elämä on sen takia niin hirveätä.

Oonksmä valmis siihen et mun elämä lähtee tästä ihan tajutonta ylämäkeä? Mut mun elämä on aikamoista ylämäkeä.

Oonksmä dokannut vaan sen takia etten osaa puhua tästä? Mitä jos ne rajat jää häilyväksi siinä mitä on itsesääli?
Mä en osaa selittää näitä mun ajatuksia yhtään. Tuonko esiin jollain muulla tavalla? Esim. Sillä että mulla on toivoa
Mutta nyttei toimi kuin kräkki.
Dennis McKenna puhui tästä. Individuaatio. Mä oon vaan muuttumassa friikiksi kaiken sen defensiivisen energian hävittyä.
Alkoholi->mitä jos jotkut on taantunut vaan ja mitä odotan päihdepalvelun työntekijältä? Miksei käynti siel auttais, eiks oo hyvä kysymys. Oon niin rentona ettei sen tarvitse aina auttaa. Ei tarvitse olla vaativa vaan yrittää. Riittääks mulla kuitenkin empatia ja mitä ne hienojakoisemmat vasanat eli ..... ovat?
Mitä jos niistäkin pääsis eroon defenssien hävitessä?
Tajuunksmä yhtään mitään vai enkö suostu paljastamaan jotain, joka on mun mielestä itsestäänselvyys.

Opinkohan koskaan

Ettei mun elämästä kertovaan tekstiin ole mitään syytä perehtyä. Toi oli vanhemman miehen äänensävyllä sanottu. Eli kuka olen?
No minä. Oonko koukus tähän mielentilaan? Kun et sä osais mitenkään rentoutua itseäsi tähän tilaan. Pelkkä rentoutuminen ei oo mun päämäärä. Mut nää on silti aika hauskoi.
Oonks mä tehnyt pelon muurin auktoriteetteja kohtaan. Ja sit unohdan aina et oon yksin. Mikä on hyvä.
Paljonkohan krapulan pelko pystyis suojaamaan alkoholin haitoilta? Paljonkohan auktoriteetti voisi mua krapulasta rangaista - eksä tajuu ettei se hälvenevä pelko pysty auttaa sua täs elämäs yhtään?
Miksei ne voi kysyä kunnon kysymyksiä siel Luotsis.

Paljon muutoksia. Jos jäisin kirjoittamiseen koukkuun hahaha! En pysty tajuamaan miten paljon se naurattaa mua.
Olikohan sattumaa, että joku lainasi kirjastosta windows to Aleister Crowley. Ei se ollut sattumaan eikä satumaa.
Mulla vaan on joku oikeasti iso pipi päässä mutta se ei huoleta mua yhtään.
Miten mä saisin itseni koukkuun hyvään kirjoittamiseen?
//pitäis olla lukijoita. Mitä sit ku tästä tulee pelkkä buzz enää??? Tarkoitan siis lukijoita ei vaan kaljanjuontia. Ja sen vaaran unohdan heti kun saan rahaa... valehtelin. Mitä seuraavaksi tapahtuu?
Pyörily ainakin tuntuu todella huteralta. En oo ees ennen tajunnut että tällaisessa mielentilassa pystyy pyöräilemään (mutta tuo oli vain ilon varjo).
Huokaus

En osaa enää ajatella

Eiks se just oo se joukki. Ihan keskeinen asia kaikis opetuksis joita oot oppinu tekemään.
Vai onksmula vai oikeesti joku dementia? Onks tää se hidas itsemurha jota äsken epäilin?
Nyt mä vedän falsettiin ja käytän hetken normaalissa tilassa olemiseen. Sekö on blogin kohtalo on?
Harmi ettei näitten ajatusten synkronisaatioo pysty näyttämään. Tai mulla saattaa olla joku etten mä tiedä yhtään miten tämä elämä heittelee mua.
Beginning of the path is real. So is alcohol-poisoning. This is anarchy material. I always wanted to do this. Paino sanalla always

Always wanted to have menkat. This is just normal empathy. Miltäköhän se muista kuulostais jos ne vois kuulee mun ajatukset muitten kuululla.

Pystynks mä viiden päivän kuluttua lähtee?
Kylne pahimmat tapaukset on varmaan vähän jäänyt junnaamaan sinne... #crime
Ei oo anarkia oo rikos. Rikosko sanoa nämä sanat?
-mun pitäis eka vaa puolustella sitä vastaan

Mä yritän koko ajan etsiä kysymyksiä niistä jotka uskaltaa lähtee (halu pois -linjalle).
Onks tää se et mä oon vihdoinkin tajunnut olevani joku (individuation) ja mä oon vasta 34. Huh olin vähän epävarma mun iästä.
Kun mä en vaa käytä sitä alkoholia samaan kuin muut. Tätä mä oon pelännyt. Että kaikki oli istepetosta. -Ai mitä?
No vähintään 14 päivää halut pois. Kuka ihminen se siitä sellainen tulee. Laulaen missä on se väinö valtteri lehtisen nimellä. Eiku äänellä! :)  mut en kai mä huuda sitä tietenkään kenellekään. En vain jaksanut käyttää isoja kirjaimia. Kyllä mä oon aika väsynyt tähän kyllä mä huomaan sen. Mut hyväl tsägäl oon aina uskonu tähän mielentilaan...

Ehtisinkö huijata

Jos en tekis ite sitä, ja tää vastaus mun kärsivällisyyteen oli saman tien siinä. Nyt alkaa vähän nousut rauhoittumaan. Vai haenks mä vaan ongelmia sillä kun mä sanoin että pommittelen foorumeja.

Mulla alkaa näkö huonontuu mut huononnunko mä. Vai mitä mä oikein yritän täs todistaa itselleni?
Et mä pystyn olee juomavettä.

Mä ennusko et se alkoholin tankkaus on tän syynä. Vai vielä se koiraksi syntyminen pelottaa. Niin paljon mä oon nimittäin uskonu siihen et

Tää on ihan ihmeellistä tekstii. Se johtuu siitä kun mun kuvitelmaa on, ettei kukaan pysty kattoo tätä samal tavalla kuin minä. Enkä edes tiedä oonko pilves.
Uskallanko näkyä varjossa ongelmaenkelinä?
Eli helvetinmoisella sellasella... koska kukaan ei kuitenkaan lue näitä mut uhrasin sen että pystyisin ajattelemaan.

Mieti vähän uhrausta. Et uskonksmä tähän?