maanantai 16. maaliskuuta 2020

Tamas guna / paska aamu

Sain äsken älynväläyksen. Ei siitä tamo gunasta voikaan tietää oikeastaan mitään. Tai ei sitä pysty ymmärtämään. Paljon tärkeämpää - vaikka kokee masista ja että tamas on dominoiva - on kehittää erottelykykyä. Ei täysin kirkas mielikään siihen pysty, se on jotenkin liian occupied with clarity. Siinä vaiheessa erottelukyvyn kehittäminen muuttuu väkisin älylliseksi funktioksi. Siitähän ei ole kyse, vaan oikean ja väärän TIETÄMISESTÄ. tietäminen ja älyllinen tieto eivät kohtaa kun kyseessä on erottelukyky, eli viveka. Joogin keloja.. 

Menen tässä kirkkautta kohti kun joudun hyväksymään, että masennus on jo vuosia hallinnut elämääni ja ollut osa sitä. Se juuri on hallitsemista kun ei harjoituksen puuttuessa PYSTY hyväksymään masista kuuluvaksi osaksi omaa itseänsä. Enkä tarkoita nyt ikuista Itseä, vaan lähemmäs mennään Rudolf Steinerin Jag termiä/käsitettä. 

Minulla on siis ihan fysikaalinen este tunteideni hyväksymiselle. Luulisin että se liittyy jotenkin endo-kannabinoidi järjestelmään. Jossen tee istumamietiskelyä niin itsekkyys ajaa minut pakoilemaan todellisuutta, eli nautintoaineisiin. Sain äsken itseni kiinni vihasta jopa niinkin alhaisessa merkityksessä, kuin tekosyiden etsiminen vihan kohteesta. 

Kyseessä on kuitenkin fakta, jonka mukaan olemme palvelusuhteessa Krishnaan. Ja projisoin vihantunteen sellaista henkilöä kohtaan, joka ei hyväksyisi tätä vaikka kuulisikin sen puhuttavan. Toisaalta pystynkö itse hyväksymään sen ja toimia bhakti-joogan periaatteiden mukaisesti? 

Olen vain riippuvainen alkoholista ja tämäkin pohdiskelu on aivan turhaa. Tämä koska jos olisin terve ihminen olisin pystynyt hyväksymään tunteeni ja puutteeni ym. jo kauan aikaa sitten. Voimakkaan kieltäytymisen sijaan olisin hakenut apua tilanteeseeni. Aloin raivoraittiiksi mutta aineelliseen energiaan kuuluu vastareaktiot. 

En osaa selittää mutta spekuloin. Niistä teoista jotka ovat aineellisen energian harhaisuudessa tehtyjä tulee välttämättä vastareaktio luonnosta. Itse asiassa lukemani ymmärtämisen mukaan ihminen on jatkuvasti aineellisen energian vastareaktioiden seassa. 

Voimakas kieltäytyminen ei siis toiminut pidemmällä aikavälillä. En yksinkertaisesti löydä keinoa päästä irti alkoholista menettämättä osaa vapaudesta. Olen vakuuttunut että epäitsekkyys auttaisi ja parhaimmillaan poistaisi halun käyttää alkoholia. Krishnan palveleminen olisi lääke. Kello 6.22 ja aurinko on nousemassa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti