Before they hack my head open
-,, tein läksyt ja.. koulut käydään
Mä en halua kuolla luuserina
Tämä henkinen etsijä tai oppilas juttu näyttäytyy ihan eri tavalla kun myöntää itselleen syntyneensä luuseriksi. Koko edistyksestä tulee joku muiden menestyksen aiheuttama toivottomuuden lähde - koska mitä pidemmälle pääset sitä paremmin tajuut miten vähäpätöinen olet verrattuna muihin. Ja muilla tarkoitan niitä joilta haet inspiraatiota tai ehkä neuvoja..
Tällaisessa paskassa kirjoituksessakin on vain sanottava, että luuseri hyväksyy etten mä voi koskaan olla muuta kuin seuraaja. Mutta mitä jos todella tuut kuolemaan luuserina!? Miksi pelkäät sitä niin paljon...
Noh, odotat aina muilta sitä itsetunnon ja omanarvontunnon kohottamista. Ekan kerran tuli muutaman päivän sisällä kaksi "negredoa" eli alkemistisesti alennustilaa tms. (Indikaattorina pään sisällä pitkä kaasunpäästämisääni makoillessa). Eli se luuserina kuoleminen pelottaa mutta kun idea olisi, että se häviäjyys johtuu just muitten hyväksynnän - sanotaan suoraan - puutteesta. Normaaleilla ihmisillähän tätä ongelmaa ei ole eikä sellaisilla jotka on syntyneet voittajiksi.
On niin helppoa edetä elämässään kun on syntynyt voittamaan. Uskoisin että silloin jopa kuolemakin on vain voitettu. Voittaja ei ole koskaan saanut mitään ilmaiseksi eikä myöskään sääliä. Sekin on vittu pitänyt voittaa.
Pitäisikö vielä jatkaa siitä miten menestyvään asemaan yhteiskunnassa nousevat henkilöt tekevät sen? Löytyy just itselle sopiva aukko johon on valmis antautumaan, vailla pelkoa menettämisestä koska itse työskentely tuossa asemassa tuottaa niin uskomattoman paljon mielihyvää, ettei tuloksien paskuus edes haittaa. No joo oliks toi jo vähän liikaa.. retorinen kysymys
Joillain vain on edellytyksiä tiettyihin asioihin. Itselläni se on näköjään höpöttäminen blogiin. Pitäisi uskaltaa polttaa paukut niin tulisi ehkä taas ns samadhi-tekstiä eli missä mieli yhdistyy neljänteen ulottuvuuteen ja pysyy siellä. Siihen tulee ikään kuin kaksoisajatus kaikelle, ei sen kummempaa. Se toinen ajatus on vain samanaikaisesti jossain ihan eri tavalla tietoa yhdistelevässä ulottuvuudessa. Sillain sen kai varmaan parhaiten voi kuvailla. Mutta turha selvinpäin jauhaa. Kuolen kuitenkin luuserina, yksin ja unohdettuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti