tiistai 14. huhtikuuta 2020

Suhteeni kirjoittamiseen

Pitäisi siis saada mieli jotenkuten keskittymään että pystyisi laukomaan niitä absoluuttisia totuuksia. Niitä totuuksia joita niin paljon pelkään. 
Minusta tuntuu että olen ajautumassa psykoosiin.. Tai oikeastaan olen siinä jo. Sitä alkaa tottumaan ettei mikään mene oikein ja funtsimaan, että olenko tosiaan vaientanut "oman ääneni."
Totuudellisuus on ehkä parhaiten harjoitettuja ominaisuuksiani. Tässä yhteiskunnassa eläessä ei vain pysty kertomaan niistä totuudellisuuteen johtaneista syistä. Joista hullu asenne on yksi.

Joten vaihtoehtoina on psykoosin lääkehoito ja kognitio vihanneksen tasolle. Tai mentaalinen anarkismi. That's weird boy!


Anarkismi vain vaatii käyttäjältään aika paljon. Esim. sen asian hermostollista tuntemista hetkestä hetkeen, että tämän elämän päätepysäkki on kuolema. Sä et pääse sitä karkuun millään muulla tavalla. Ei väliä vaikka ISKCON sanoo että kehitä Krishna-tietoisuutta. Kasvata sitä! 

Ainoa mitä voit oikeesti tehdä on antautua, surrender. Ymmärrä että ego on vain osatekijöistä kasaan raapaistu kyhäelmä eikä siihen voi luottaa. Ei enää sekuntiakaan. Koska se on se mitä ego tekee: Se todella saa sinut luulemaan että vielä on aikaa. Vielä on pari sekuntia ikuisuuden kohtaamiseen. 

Ei ehkä pitäisi juoda tota kahvia kun se saa mut pelkäämään näin paljon. Menetän toimintakykyni mutta se on oikein koska olen egoisti pahimmasta päästä. Sen tosiasian jatkuva torjuminen vain kasvattaa mun karmallista taakkaa. Ja kun sanon pahimmasta päästä tarkoitan sillä että uskon juttuihin, jotka saisi hiuskarvasi nousemaan pystyyn. 

Ja siksi anarkia, että nykyinen kulttuurimme ei suosi ihmisiä jotka kohtaavat harhansa. Se sitä vastoin yrittää nimenomaan vaientaa totuuden. Vielä yksi juttu, tässä on kyse totuuden 
Etsimisestä.

Totuuteen on niin vaikea keskittyä ilman että se vaikuttaa tekoihin. Luulet toimivasi kuten totuudelliset ajatuksesi sinulle maailman olemassaolosta ja minuudestasi siinä maailmassa vakuuttavat. Totuus on kuitenkin ettei mitään minää olemassa. Silti toimit..

Mutta huomaa että käsissäsi on silti VAIN ajatuksia. Olivatpa ne sitten Absoluuttisesta Totuudesta tai mistä tahansa muusta. Ne ovat yhtä tosia. Toimintasi johtaa ajatuksiesi muunteluihin. Pystytkö toimimaan takertumatta niihin? 

Itse yritin vuosia henkisenä harjoituksena pysäyttää ajatukset. Ja onnistuinkin siinä aika hyvin. Tein sitä hyvin tarkkaavaisena ja viisaasti, edeten suurella itseluottamuksella. Mutten ymmärtänyt että asenteeni oli väärä. Olin päättänyt valloittaa, omistaa ja näyttää muille että osaan joogata.
No... Siinä mun yritys sanoa miksi kirjoitan. Jos löydät itsesi kiipelistä niin Herran armoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti