torstai 23. huhtikuuta 2020

sanat poukkoilee päässä

Heti Mononoff tuo niitä pisteitä
Mä en tunne mun varpaita. 

Tuossa vain kaksi järkevää lausetta joita tuli tänään päähän. Lisäksi on ollut aika paljon yksittäisiä sanoja erilaisissa tilanteissa. En viitsi kirjoittaa niitä koska ne assosioituvat heti merkityksiin, joita minun iso psykoottinen häiriö muuntaa jutuiksi. Kenelle tahansa iso juttu! Or not. Ajattele kun olisi vain parempi mielen fokus niin niistä voisi kehittää tarinaa

Liian just, iloinen, liittyy jotenkin, lämpökynttilää
Sitä kirvelee. Ei tartte apuja. Good looking. Unknown
Se oli viimeinen, kuule, meidät on merkattu
Ei erottele enää. Hullu

En oikein osaa kirjoittaa-> Luulee olevansa epärealistiselle elämälleen (epärealistiselle tasolle) viety Herra

Edit1. Hermosto ei kehittynyt tasapainoisesti. Mutta mieti että kaikki mitä olet mielelläsi kokenut on pysymätöntä. Syyllistyinkö nyt johonkin pätemiseen koska en vain pysty käyttämään mun älyä ja kohdistamaan ajatuksiani? Ja NYT kuvittelen että pysymättömyydestä päteminen vaikuttaa johonkin kun en PYSTY tuottamaan mitään muutakaan. Sehän on aika tietämätöntä luulla että on vain 100 % pysymättömiä mielentiloja. Mietitään vaikka joogaa ja mielenhäiriöitä. 

Pakkohan niitä on pystyä sietämään, tai jopa sopeutumaan niihin. Ne pitäisi ensiksi vain oppia tuntemaan. Ja koen itseni hirmuisen väsyneeksi tällaisten tekstien aloituksessa, koska vastaan hakkaa koko ajan klesa tietämättömyydestä. Ja se on se häiriö jota et halua oppia sietämään. Tekisi mieli alkaa puhumaan siitä mitä on mielen harjoittamisen auktoriteetti-asema, mutta omasta näkökulmasta sekin on pysymätön. 

Todellisuudessa sen myöntäminen etten ole viisas voisi pahimmassa tapauksessa saada ihmisen tuntemaan epämukavuutta ja turvattomuutta. Ja tällä tarkoitan just sitä, että jos pystyisit antautumaan samalla tavalla kuin minä olen yrittänyt jo jonkin aikaa saattaisit ehkä oppiakin jotain. Mutta kello on kohta puoli 11 illalla. Joten turha enää tänään yrittää. Se olisi pitänyt tehdä jo sunnuntaina vuosia sitten. Antautuminen Jumalan tahtoon voi olla tie pois realistisuuden käyttämisestä itsensä puolustamiseen ja älyllisen kiihotustilan hankkimisesta. 

Kuulen aika kauan kaikua kovista äänistä. Varsinkin jos ne ovat lyhyitä paukahduksia. Tai no nyt kuulen piippausta korvissa kun stimuloin hermojani liikaa viinan voimalla. Se epätasapaino hermostossa ohjaa minut viinan himoon. Mutta ajattele, ihana ja pysymätön keskittymiskyky pysyä poissa viinasta saavutetaan sillä... Että! sitä minäkin - kelaa jos sulla ei ole pokkaa tehdä sitä loppuun asti. Ja antaudut vain vähän. Eikö se ole kuitenkin jo matkan alku?

Matka pois tästä jatkuvasta mielen sairaudesta. Linkki


En ymmärrä kahta viimeisintä pointtia tuon linkin takana olevasta descriptionista. Tai siis osaan lukea ne tajuan että niillä tarkoitetaan jotain. Mutten lähtisi allekirjoittamaan niitä itse. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti