En varmasti halua, että tästä tulee paha tapa. Mutta toisaalta alkoholi on paha tapani, ja siitä on päästävä eroon. Ei pysty tajuamaan minkälaista tämä elämä olisi heroiinikoukussa. Enkä uskaltaisi käyttää subutexiä. On vain niin tyhmää, etten huomaa mitä alkoholi on tehnyt minulle. Pelkään vain kohdata tunteitani niin paljon selvinpäin. En tajua miksi miellän alkoholin turvalliseksi keinoksi pitää tunteitani horroksessa.
Olen taas siinä vaiheessa, että joisin kyllä jos olisi rahaa. Ja rahapäivä tulossa. Ikään kuin pitäisin itseäni jollain sairaalla tunteiden torjumistripillä, etten olisi kuin muut - vaan haluaisin olla enemmän kuin oma itseni. Oliko reilua sanoa muita erilaisiksi kuin itseni, ja mitähän mä yritän tässä itselleni oikein avata?
Se thc:n akuutein vaikutus on kyllä ihmeellinen. Tuntuu että siinä mennään vähän liian lujaa, vaikka tämänhän pitäisi rentouttaa. Olen kyllä selvinpäinkin tosi huono rentoutumaan. Eristyksessä on aika kauheata. Milloinkohan (jos koskaan) minusta tulee yhteiskuntakelpoinen veronmaksaja? Ehkä elän loppuelämäni toimeentulotuella, siltä minusta ainakin koko ajan tuntuu. Taidan olla hyväksynyt sen, että yleinen asumistuki, työttömyysturva ja toimeentulotuki riittää. Mutta olisiko hienoa päästä veloista? Olisihan se. Kirjoittaako ihmiset ylipäätänsä mihinkään tällaisista elämäntilanteista, joissa sairauden ja alkoholismin takia jää velat pankille maksamatta? Kyseessä opintolaina.
Nyt pystyn jotenkin jäsentämään faktoja paremmin. Taidan elää jonkinlaisessa tunteiden vankilassa ja kognitiivinen toimintani on alkoholismin takia aika huonossa jamassa. Vaikea kuvitella miten aivot pystyisi toipumaan sellaisesta. Pitäisi tehdä joogaterapiaa. Pelästyin yläkerrasta ääntä. Jotain putosi lattialle ylhäällä ja siitä kuului aika kova ääni tänne alakertaan.
Voiko kirjoittamisesta tulla paha tapa? No periaatteessa voi, jossei yhtään osaa keskittyä siihen mitä tekee. Jos sitä vain tekee jotain, ihan mitä sattuu niin miten käy? Kun kerran ainoa pysyvä on muutos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti