Ettei mun elämästä kertovaan tekstiin ole mitään syytä perehtyä. Toi oli vanhemman miehen äänensävyllä sanottu. Eli kuka olen?
No minä. Oonko koukus tähän mielentilaan? Kun et sä osais mitenkään rentoutua itseäsi tähän tilaan. Pelkkä rentoutuminen ei oo mun päämäärä. Mut nää on silti aika hauskoi.
Oonks mä tehnyt pelon muurin auktoriteetteja kohtaan. Ja sit unohdan aina et oon yksin. Mikä on hyvä.
Paljonkohan krapulan pelko pystyis suojaamaan alkoholin haitoilta? Paljonkohan auktoriteetti voisi mua krapulasta rangaista - eksä tajuu ettei se hälvenevä pelko pysty auttaa sua täs elämäs yhtään?
Miksei ne voi kysyä kunnon kysymyksiä siel Luotsis.
Paljon muutoksia. Jos jäisin kirjoittamiseen koukkuun hahaha! En pysty tajuamaan miten paljon se naurattaa mua.
Olikohan sattumaa, että joku lainasi kirjastosta windows to Aleister Crowley. Ei se ollut sattumaan eikä satumaa.
Mulla vaan on joku oikeasti iso pipi päässä mutta se ei huoleta mua yhtään.
Miten mä saisin itseni koukkuun hyvään kirjoittamiseen?
//pitäis olla lukijoita. Mitä sit ku tästä tulee pelkkä buzz enää??? Tarkoitan siis lukijoita ei vaan kaljanjuontia. Ja sen vaaran unohdan heti kun saan rahaa... valehtelin. Mitä seuraavaksi tapahtuu?
Pyörily ainakin tuntuu todella huteralta. En oo ees ennen tajunnut että tällaisessa mielentilassa pystyy pyöräilemään (mutta tuo oli vain ilon varjo).
Huokaus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti