Mun on aivan käsittämättömän vaikea olla erossa alkoholista.
Mitä mä nyt tässä olen 4 tuntia ryypännyt.
Kelaa jos tää muuttuis niin dekandenssiseksi, että mä haluaisin tappaa itseni.
Voikse keho oikeesti oppia elämään sen kanssa.
Mä oon ennen kaikkea artisti.
HIM mieti jos ne on tajunnu jotain mitä ei kukaan ikinä pysty tajuamaan.
Kelaa millaisia salaisuuksia sä voit oppia tietämään.
Mä oon moraalisesti paljon puhtaampi.
Anarkia. Kelaa jos sä jäisit koukkuun tähän että tuhotaan kaikki rajat.
Me voidaan olla ihan millases tilantees tahansa tajuamatta siitä mitään. Ei yhtään tajua.
Mieti jos mä saisin sittenkin viimeisen naurun. Se merkitsisi aika monimutkaisten tilannekompleksien hallintaa.
Tätä mä oon koko ajan halunnut. Mä en halua olla tästä erossa.
Miten kukaan pystyy elämään missään muussa mielentilassa kuin tässä?
Kai mullon vaan niin paljon estoja että niiden kohtaaminen pelottaa.
Vai onks tää sittenki joku flashback jostain mdma tripistä jota en uskaltanut kokea.
Täähän on se jumaluuskompleksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti