Napsahtaa elämänlanka etuajassa katki. Ei tavallaan myönnä itselleen. Yritänkö tosissaan pureutua tähän sairauteeni vai yritänkö estää todellisuuden kohtaamisen? Olen tätä aiemminkin pohtinut blogissani ja yllättävää kyllä, jos jaksan niin tulen sitä tulevaisuudessakin tekemään. Aihe on henkilökohtaisesti sen verran vakava.
Kirjoitan ylös sitä mukaa kun keksin toimintani yhteydessä uusia näkökulmia. Nuorempana se oli kivaa, nimittäin etsiä uusia näkökulmia. Ehkä alkoholi antaa niitä minulle.
Ajatteluni ei ole enää samanlaista kuin ennen, enkä tiedä onko se hyvä asia. Elämäni kulku on ollut kummallista, samoin suhteeni kannabikseen. Olenko tosiaan myrkyttänyt minussa olevan hyvän alkoholilla kun en uskalla käyttää kannabista kuin vain harvoin? Olenko antanut kielteisyyden kasvaa hallitsemattomasti? Mitä tarkoittaisi oikeasti kohdata se, että olen tehnyt sen kuvitellen samalla kontrolloivani sitä? Antanut kielteisyyden kasvaa hallitsemattomasti..
Oli hauskaa kun kävelin aamupimeässä päiväkodin ohi vähän ennen seitsemää. Hämmästyin kohtuullisen paljon siitä tilanteesta. Eniten jäi vaikuttamaan se miten rakastavasti ja ilman estoja äiti puhui pienokaisilleen. Vaikuttaisi siltä että lapset ovat erittäin riippuvaisia vanhemmistaan.
Tekisi joskus hyvää muistuttaa itseään lapsen tunnesiteestä omaan äitiin. Muttei tarvitse takertua siihen, se on nimittäin jossain vaiheessa luovuttava primaari-narsismista. Tai en ole varma, ehkä se riippuu paljon yhteiskunnasta. Siitä aasinsillalla alkoholismiin. Siitäkin olisi luovuttava...
(oltuani raivoraittiina monta vuotta) käytin alkoholia narsismin torjuntaan. Minusta kuitenkin tuntuu, voi olla, että annoin narsismin nousta tiedostamattomasta käsittelyyn. Annoin tiedostamattoman narsistisen käytöksen viedä minua.
Tämä on tietysti vain teoria, enkä tiedä mitä olisin tehnyt jossen juomalla olisi tuonut sitä esiin. Kyseessähän on melko hallitsematon voisko sanoa reaktio - eli periaatteessa, tai ainakin perusolemukseltaan kielteinen ominaisuus.
Tämän voisi nähdä kulttuurisena kommentointina. Vaikka siinä pääseekin aika pitkälle, niin se tavallaan rekuperoituu aika nopsasti. Edellisen tripin perusteella melkin heti omassa mielessä ainakin. Kritiikkiosa siitä kommentoinnista jotenkin sulautuu melkein heti osaksi spektaakkelia. Tästä lisaa ganja nimisessä postauksessani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti