maanantai 8. heinäkuuta 2019

Self-criticism

Periaattees kun mä katon tv:tä mä oon jonkun muun koira. Se tuntuu siltä. Se vie mun todellisuudentajun ihan pois täst todellisuudesta. Miks vaatii pelon kohtaamista jos vaan haluu pois tästä tulevaisuudesta? 

Mun mielestä kaikki on vain niin absurdia. 

Mitä jos mä ihan tosissani haluaisin täältä pois aikaisemmin kuin muut? Ja mut muistettais siitä. Pelottaaks mua ettei mua vain muisteta? Mikä musta tulee sitten? Ehkä ihminen jolla on uudet kyvyt

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti