Tätä tekstiä tulee enemmän mutten tiedä onko se hyvä asia? En ylipäätänsä ymmärrä miksi tämä asia on tällä tavalla ja miksi pelkään retkahtamista näin paljon.
Entäs ne pitkäaikaiset vieroitusoireet. Etkö oo yhtään tullut ajatelleeksi sitä?
Mä oon jotenkin jälkeenjäänyt tai vammainen, kun en voi käsitellä selvinpäin riippuvuuttani. Nää vuodet on joka tapauksessa menneet hukkaan. Miksi se pelottaa mua niin paljon?? Jotenkin vaan tunnustaa se itelleen. En jotenkin pysty tunnustamaan. Enkä oo oppinut näiden vieroitusoirepäivien aikana juuri mitään. Vai onko tuo vale...??
Vai onkse juominen vain jonkinlaista satanisointia? Tai ehkä ylireagoin koska olen pilvessä. Se tilanne vaihtuu niin nopeasti että se siinä eniten pelottaa. Mut mun kirjoitustaidot on kyllä vähentynyt luultavasti sen Olanzapinin vaiktuksesta. Se oli varmaan yliannostus ihan reippaasti. 10mg päivässä kun 1 olisi jo tuntunut ja sen kanssa olisi oppinut elämään. Mutta en ole kirjoittanut sairaalasta päästyäni kunnolla ennen tätä kevättä ja kesää. Mutta tää vaatii aina ns. keskustelun itseni kanssa että uskallan polttaa. Tää on parempi lääkkeenä mutta mitä? Unohdin.
Ja mua pelottaa että mun puhetaidoistakin on hävinnyt osa. Esim. En muistanut. Sehän on unohtaa - mutta siihen loppuu kelaaminen. On ollut vain negatiivisia keloja lääkkeistä ennen. Olin jotenkin tosi holtiton ennen kuin menin sairaalahoitoon. Mitäköhän se paliperidoli tekee kun saan sitä kerran kuussa pistoksen käsivarteen? Ainakaan ei tule yhtä holtittomia kännejä paitsi että tuleepas.
Kuinka kauan jaksan yrittää puhua tästä mun elämäntilanteesta? Mut livenä ja selvänä en vain jaksa. Nyt jaksaisi joten miksi antaa olla?
Pieni luova tauko... missä tosiaan mun kaikki luova energia on? Ja mihin mä käytän sitä energiaa. Pitääkö taas muistuttaa itseään siitä, että kuolema kyllä tulee vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti