Miten hän oisi voinut olla tarpeeksi vahva?
Hattu päästä kun ei kuulunut omaan sanavalikoimaan ollenkaan. Pitää vaa yrittää lukee. Jostain syystä en muista yhtään että oon krapulassa. Jos mulla ois juomista, joisinko? Alkaa joka paikkaan sattuu vastaan Se että lähti kaikki kivut.
Toi on turvapaikan ottaminen. Tää on sitä et on tulos hulluksi. Mutta tavallaan hyvä. Oonko tulos hulluks vähäksi aikaa.
On mulla kyl niin paljon ylpeyttä! Enkö mä muka oo aiemmin tullut sen kanssa toimeen?
Miksi mun pitää pelätä tulevaisuutta? Tää on sit niin tavallista paljon enemmän pahasti pelottava trippi pharemmin? Miks mä aina retkahdan siihen alkoholiin? Mites mun noi vieroitusoireet kuuden vuoden juomisen jälkeen... näillähän ei oo mitään yhteyttä. Aina välil nollaan #thc ja nyt mua pelottaa hurjasti, mikä on tietyl taval hyvä koska muuten sä et ois tienny et kolahtaaks tää viel enemmän tästä. Mä en ees tiedä mitä kirjoitan enää. Miks mä en pelkää tätä tilaa? Yhtäkkii vaihtuu tilanne niin meen vaan siitä paniikkiin. Tästä on ollu aiemmin puhetta. Discipline the hind brain,
Mä en oo yhtään luovassa tilassa. Mä oon yrittäny vuosia sanoo että jokin blokkaa mun luovuuden, mut nyt ku sitä on kirjoitan kuin häiriintyneen nainen. Miten minulta on lisäks voinu herkkyys hävitä?
Ku ei oo ketään kenelle puhuu. Oon varma et mun arvot on osiltaan skitsofreeniset ja pidät mua ihan hulluna mut niin mä oon vähän halunnutkin. Mitä se merkitsee tulevaisuuden kannalta?
Mun sisäinen itsevarmuus on poissa - mihin tarviin sitä? Self-confidence. I'll just live a life in which I don't need it. Or maybe it was selfconsciousness. Kuolenkohan mä tähän alkoholiin? En jos jäisin tarpeeksi koukkuun tähän punkin tekemiseen. Mieti jos sä oisit ihan varma että sä oot vahvimpii ihmisii keitä sä tunnet? En kertois siitä muille ne alkais tirskuu. Hysteerinen nainen. Vai onkohan tää jotain massahysteriaa jota en halua osaksi elämääni? Mullon todella sairas olo samaan aikaan kun kivut on poissa. Mitä jos mä oon vain ansainnut kuolemisen ja miten mä pääsen alkoholista eroon ku se tappaa mut ennenaikaisesti!?
Ajattele, mä luulin ettei Riku ja Tunna yhtään edustanu Madventures 3:nen kauden osaa neljä: Jemen. Sain jopa artikuloituu ton. En oo harjoitellu sitä pitkään aikaan. Kukaan ei haluis vieroitusoireita viidentenä päivänä. Mä oon vain rauhoittanut itseni alkolla. Ja oon psykoosissa... jo ties monetta vuotta. Ainakin vuodesta 2014 ja jopa aikaisemmin olen ollut psykoosissa ja humaltuneena. Onko tää auttanut sun elämää että oot käyttäny sitä rauhoittumiseen etkä pääse irti kun alkaa näyttämään uudestaan ja uudestaan, että oon kyllä pahoin pilannut mun mahdollisuudet tässä elämässä.
Sekakäyttäjä. Mieti sä et voi yhtään tajuta miten tää näyttää jonkun muun mielessä olevan häiriö. Mulle tää ainakin näyttää olevan vakava häiriö enkä pääse siitä pois. Ei ois pitäny alkaa juomaan lisää viinaa. Mä sorrun kuitenkin.
Mulla on niin vakava olotila tästä tunnetilasta joka on päällä. Ja niin vakava olotila tässä tunteessa, että meinaan tulla hulluksi. Silti se vakava olotila on totuttanut elää itsensä kanssa. Ehkä mulla on seuraava elämä pitkä. Mä kyl hain sieltä buddhalaisista piireistä just oikeita juttuja, mut on vahinko yrittää sanoa että liioittelen.
Mä käytän tätä koska oon koukussa sen kipua lievittävään vaikutukseen. Mä en kyl oo kartal enää yhtään. Oon käsittäny et vieroitusoireiden tarkoituksena on tutustuttaa sut johonki kipuun joka on tulossa - vai oonksmä väärässä? Niin kuin sanoin. En oo kartalla yhtään. Näen kaiken vähän ajan päästä negatiivisena ellen rauhoittele itseäni. Kyllä raittiinakin olo on mukavaa varsinkin viidentenä päivänä kun on juonut 3 viikkoa putkeen yli 12 annosta päivässä. Eiks mulla pitäisi olla ihan hirveä darra... ihmettelen miksei tästä tuu moraalinen darra?
-Mulla on mahdollisuuksia- on tämän kerran viesti. Ehkä jopa viestin ydin. Haluunko pitää itselläni mahdollisuuden hyvään elämään!! Tarkoittaako se sitä etten tee mitään jos vain katson esimerkiksi ruutu+:aa. Kuin moni esim. on kattonu mitä siellä on tarjolla? Mun mielikuvitus on high.
Tää tuntuu joltain teiniangsti-uholta. Oonko kuitenkin ollut onnellinen ne 3 viikkoa jotka join? Uskon että oon ihan mielettömäs koukus tohon ja se kun ne sanoo, että oma on päätöksesi. Oonko kauheen vieraantunut maailmasta? Jos se maailma on suurimmaksi osaksi televisiota? Muistikuvia... Siinäkö meni mun mahdollisuudet? Kurkusta alas. Enkä jotenkin jaksa yhtään taistella sitä himoa vastaan.
En voi tajuta miks yritän luoda tällasel vimmalla. Haluisin vain olla ja olla rauhassa, en taipua maailman tahtoon. Tai se mitä tyhmä ihminen ei pysty näkemään oikeana maailmana?? Mistä tossakin on kyse? Onko se itsepetosta vai filosofiaa. Oon aika pahalla tripillä. Sellaseksi kutsun sitä kun tulee överiltä tuntuva annostus.
Taas tulee kysymyksiä ne on hyviä - ne ovat merkki siitä että aivot raksuttaa. Miksi mullon kiitollisuus mun elämästä hävinnyt? Eihän tässä oon mitään järkee, mun päässä vaan pyörii tunteiden myllerrys.
Aika hauskaa että mä vain vetelen täällä harmittomia övereitä ja oon psykoosissa.. pitäiskö sellaisesta elämästä olla kiitollinen - että aivoissa raksuttaa.
Miksen uskalla puhua kenellekään? Millaista elämää muut oikein elävät? Se on paha merkki kun ei pysty samaistumaan muihin. Enmä jotenkin uskalla olla kirjoittamattakaan. Oon aika vieraantunut - sitäkin oon yrittäny selittää. Mitä jos vain oon näytellyt rohkeaa enkä oikeesti uskalla odottaa yhtään mitä tästä tulee! Punkkiako? Mutku en uskalla puhuu siitä kenellekään. Häpeänkö itseäni niin paljon että haluan tappaa itseni? Kyllä tää on aika psykoanalyyttistä mutten voi hakea terapiaan. Enkä uskalla lopettaa koska en uskalla katsoa tätä mun alkoholismia. Pitäisi olla raitis että voisi mennä terapiaan.
Musta tuntuu että mulla meni teini-ikäisenä jotenkin kaikki huonosti. En usko millainen teini olin. Mulla periaatteessa ei ole sisäistä tahtoa muuttaa mun elämää enää. Ei teini-iän jälkeen. Silloin taisin päättää etten pysty tulla keneksikään tärkeäksi. En sitten tiedä.
Tunteiden myllerrystä - mä oon huono näissä. En osaa kuvailla mitään muuta kuin omalla tyylillä. Pitää vain haluta päättää miten paljon tekee elämässään. Mä ajattelin mennä eteenpäin. Eli heti kun nää laskee tarpeeksi katon varmaan lisää Uusi Päivä uusintoja. Nyt on menossa kolmoskauden loppuosa. Montakohan niitä on tullut keskimäärin katsottua viimeisten viiden kuukauden aikana. Just sain muute lopetettua Olanzapin lääkityksen eli menee mulla siihen nähden ihan hyvin.
Pystyn taas keskittyy mun hengitykseen, eli menee mulla ihan hyvin. Aika monet ei koskaan mieti omaa hengitystään. Mun elämä muuttuu liian nopeasti. Where is the brake?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti