Hidas pää mutta

Mieti sitä fiilistä joka sulla on kun sä oot saanut sen alkoholiriippuvuuden toteutettua? Onko yhtään kivempi fiilis isää kohtaan? Se vois olla hyvä testi. Oon ollut kahdesta asti hereillä. Mun aivot on paremmassa tasapainossa. kello 6.48

Pystyykö tasapinoinen ihminen juomaan ilman että menee epätasapainoon? Mitä jos mä vain mielenosoituksellisesti juon. Olisiko vähän turhaa (pilata terveyttään) vai oisko se miekkari turhuuden kokemiselle? Juoda mielenosoituksellisesti. 

Mua jännittää aika paljon lähteä juomaan. Entä jossen olekaan koukussa mutta haluan vain viettää eloni näin? Tässä pitää käydä ensin pakasteita ostamassa. Ajattele jossei olisi mitään ruokaa eikä mahdollisuutta käydä ostamassa. Ajattele paljon se heikentäis mua..

Pelaan Fallout Shelteriä androidilla. Osaanko varoa taitamatonta puhetta on yksi asia jonka siinä pelissä voi oppia. Sanoin aikaisemmassa postauksessa jotain että tuntuu kuin olisi mykkä. Tarkoitin etten osaa käyttää puhetta taitavasti. Pidän muutenkin puhetta selvinpäin minimissään. Ehkä sekin on taito jonka voi oppia eikä sen tuloksia osaa ennakoida. Sain hirveän jäljen edellisestä psykoosipoliklinkalla käynnistäni. Siinä ikään kuin minuun olisi tarttunut turhan puheen viirus tjms.. ei pitäisi puhua mutta pajoissa on helppo kirjoittaa kun luovuus tulee esiin. Sittenhän on eri asia osaako valita sanansa oikein. Senkään tuloksia ei ehkä voi ollenkaan osata ennakoida. Mutta kumpi tulee ensin, control of tongue vaiko choice of words. Sanojen valitsemistakin saa oppia Fallout Shelterissä. Pitää vain edetä tarpeeksi pitkälle, että pääsee Questien eli Seikkalilujen sisällä dialogiin muiden henkilöiden (tai zombien) kanssa. Yök! Miksi piti just olla zombeja (:

Mun piti kirjoitaa siitä mitä mulle on tapahtunut siinä mielessä etten enää jotenkin vain jaksa tavoitella kicksejä. Ehkä oon vain rauhoittunut tässä vuosien aikana kun nuoruus on takanapäin.

Olisi tosin tervettä aina joskus ehkä kerran päivässä saada kicksejä jostain suorituksesta. Mitä mä oikein teen jos minulta häviää mielihyvän kokeminen? Jossen selvinpäin jaksa ponnistella että saisin mielihyvän kokemuksia, niin sittenhän minä teen sen aineella. 

Käytän alkoholia.. eikö se ole jo selvää että se tuhoaa? Kuulostanko muka yhtään vakuuttavalta? Ajattele miten kova kiire minulla olisi kauppaan jos en olisi polttanut. 

THC on niin paljon parempi päihde. Tuntuu ettei tarvii suorittaa mitään, tosin selvänäkin koen välillä sitä. on monia muitakin syitä miksi terve ihminen hyötyy alkoholin vaihtamisesta THC:hen.

En ole huippumalli

Pystynköhän edes lukemaan mitään faktakirjoja? Mitä jos se tosiaan olen minä joka on jäänyt kehityksestä jälkeen? Yritän selittää sitä millaista se o ku mie oon selvänä. Äsken kävelin puoli tuntia, se kirkasti ajatuksia. En vain jaksa selittää niitä. 

Kyllä mua pelottaa tää tila aika paljon. Nousut on ehkä ohi mut vois jatkaa kirjoittamista. Kello 5.55

Miten mä oikein tajuan tän maailman? No en mä siihen kertaan kuole. Oon nimittäin aikeissa käydä alkoholiostoksilla. Saako tämän kuulostamaan mitenkään jännältä? 

Ehkei minulla ole aikaa kirjoittaakaan jossei sinulla ole aikaa lukea. Ällistyttää vain ihmisten saavutukset. Ite en ole mitenkään saavuttajan luonteinen. Mitä jos kuitenkin dokaan ja se huonontaa mun kokonaistilaa??

En jotenkin saa saavuttamisesta enää mitään kiksejä. Voi kuulostaa uskomattomalta. Siks varmaan dokaankin...

Onko huonoa tekstiä!? Sensation jonka camillalackberg saa aikaan lukijalle on ihana. No kyl mä tosta sain jonkinlaiset kicksit. 
Pitäisi löytää omalle ulkonäöllekin joku standardi.

My blog

Tää on ihan normaali trippi. Mun ajatukset vaan on erilaisii kuin normaalisti. 

Tuntuu kuin mulla ois skitsofrenia, mutta oon totutellut tähän niin että pystyn kirjoittamaan samalla. 

Mun luovuus ei tuu ollenkaan esiin ilman tätä. Tästäkin blogista on kehittynyny sellainen et unohdin mitä mun piti sanoa. Eiks se oo merkki siitä että on AIKA tahattoman tujuissa paukuissa. Tästä blogista on tullut trippireportti mun mielennterveysongelmiin. 

Availen täällä keloja jotka liittyy mun psykoosisairauteen. Ja uskallan polttaa pilveä enkä enää pelkää jos vaik sattuis paniikki nykäsemään hihasta. En vain uskalla käydä täällä 'vain' kirjoittelemassa. En uskalla juoda enää yhtään. Se on muuttanut mun persoonallisuutta tavalla jota en itse huomaa. 

Mut kuitenki a capellana, mitä tahansa se tarkoittaa. Mulla sirisee jännästi päässä mut se varmaan loppuu kun ei ole enää nousujohteisessa thc nousussa. 

Toi muute tarkoitti että oon oikees elämäs lähes mykkä. Mun aivothan saattaa olla ihan miten tahansa huonos kunnos mutten vaa suostu myöntämään sitä itselleni. Oon ollu 10 päivää selvinpäin ja testaillut istuma-asanaa. Kädet tärisee jotenkin oudosti. Mitä jos mä oon alkanut ryyppäämään mun maksaa paskaksi enkä mä oon huomannut sitä?

Niin kuin sanoin, aikamoisii pelkotiloja. Mitä jos mä en pysty koskaa vähentämään sitä ryyppäämistä ku se on tähänki asti vain kasvanu. En tajuu miten helposti jäin alkoholiin koukkuun. Nytkin tuntuu ettei maksa oo ihan kunnossa. Olis hyvä testauttaa se, on nimittäin niin paljon toleranssia tohon viinaan. 

Nää mun selitykset täällä blogissa on alkanut kääntyä enemmän vain mun alkoholiongelman kelaamiselle. Onkohan tämä järkevää kirjoittaa nettiin? Ennen pajoissa oli kyl tosi paljon nuorisoa ulkona. Eiku en osaa yhtään kirjoittaa. Jos tää postaus nyt on about my blog niin this is what it is about. Mut paljon vähemmässä mittakaavassa mitä se ihmisen elämä vois oikeesti olla. Eikä tällaista tykistystä. 

Tää on nimittäin tripillä kirjoitettua matskua, sillähän mä aloitin. Mut se mitä mä yritän tehä selväks on et tän ja sen mikä.on tavallisesti.ero on huima, kun se täysin tavallinen on poissa kuviosta. Tai yhtälöstä. Voihan tää olla matemaattista kirjoittamisen käyttöä. Enhän mä voi sitä tietää. Mutten pysty selvin päin kuvailemaan näin outoa aistidataa about this universe. 

Keksin, hyvä konteksti jos et tajuu mitä yritän sanoa on about the universe. #AboutTheUniverse

Mitä me voidaan tietää? Entä jos tuntuis että se missä menee raja on hävinnyt kokonaan ja hetkellisesti tässä. Could be about mun urani maailmankaikkeuden tutkijana. 

Oon vaan tullut niin kummallisiin tiloihin ettei näitä.jotenkin. pysty selittämään selvinpäin. Ja selvinpäin sais tän kirjoittamisen hallintaan. Mitä jos mä oon nähny KidAdultteja? Ois jossain vaiheessa jännä saada kommentteja siitä miten terveydenhuollon ammattilaisen tulisi tässä mun kuviossa toimia mua kohtaan. (jonkun ihan toisen mielestä)

Mut motoriset taidotkin on alkanu vähentyy. Ärsyttää vain kirjoittaa tällaisessa asennossa. Mut tää on ihan hyvä asento. Mitkä on rajoja jotka mä pystyn kokien sitä ~ihan tavallista~ poistamaan? Raja rakkaudelle - eikö ollut hienosti sanottu? Mitä jos se oonkin mä joka oon pudonnut täältä pilvestä?

Kannabis on psykedeelinen päihde jos oppii käyttämään sitä sellaisena. Jos jaksan selitän joskus miten mun marin käyttö on mennyt. Koska sitä pitää osata arvostaa. En usko että oisin ihmisenä mitään, ellen ois äsken polttanu kolmea hatsia. Ja tarkoitan sitä huonouden luonteenlaadun olemassaolo. On myös ihmisiä joilla on huono luonteenlaatu. Eiks toi oo tabu mitä ei ois koskaan pystytty rikkomaan ilman kannabista? Osaanko ennustaa... enkö usko itseeni selvinpäin? vai enkö ole lukenut tarpeeksi kirjoja? Tarkoitan tässä pikemminkin jonkin itse kokemani luonteen huonouden luonteenlaadun. Mutten uskalla kokea sitä ilman kannabista. Sehän on vain osa minua..

Poistaatko tää vain niin paljon kipuja kuin uskaltaa tuntea? Uskallatako tuntea kipuja kehossasi? Ja kuunnella niitä ja aloittaa paranemisprosessisi. Eiks oo ajoittain aika häröä tekstiä? Entä jos tää on ihmiskunnan lopullinen tahto. Että mä saisin edes joskus rikkoa rajoja. Käyn kävelyllä vähän funtsimassa juttuja. Tää oli loppu.

Alkoholin orja B

Tätä tekstiä tulee enemmän mutten tiedä onko se hyvä asia? En ylipäätänsä ymmärrä miksi tämä asia on tällä tavalla ja miksi pelkään retkahtamista näin paljon. 

Entäs ne pitkäaikaiset vieroitusoireet. Etkö oo yhtään tullut ajatelleeksi sitä? 

Mä oon jotenkin jälkeenjäänyt tai vammainen, kun en voi käsitellä selvinpäin riippuvuuttani. Nää vuodet on joka tapauksessa menneet hukkaan. Miksi se pelottaa mua niin paljon?? Jotenkin vaan tunnustaa se itelleen. En jotenkin pysty tunnustamaan. Enkä oo oppinut näiden vieroitusoirepäivien aikana juuri mitään. Vai onko tuo vale...?? 

Vai onkse juominen vain jonkinlaista satanisointia? Tai ehkä ylireagoin koska olen pilvessä. Se tilanne vaihtuu niin nopeasti että se siinä eniten pelottaa. Mut mun kirjoitustaidot on kyllä vähentynyt luultavasti sen Olanzapinin vaiktuksesta. Se oli varmaan yliannostus ihan reippaasti. 10mg päivässä kun 1 olisi jo tuntunut ja sen kanssa olisi oppinut elämään. Mutta en ole kirjoittanut sairaalasta päästyäni kunnolla ennen tätä kevättä ja kesää. Mutta tää vaatii aina ns. keskustelun itseni kanssa että uskallan polttaa. Tää on parempi lääkkeenä mutta mitä? Unohdin. 

Ja mua pelottaa että mun puhetaidoistakin on hävinnyt osa. Esim. En muistanut. Sehän on unohtaa - mutta siihen loppuu kelaaminen. On ollut vain negatiivisia keloja lääkkeistä ennen. Olin jotenkin tosi holtiton ennen kuin menin sairaalahoitoon. Mitäköhän se paliperidoli tekee kun saan sitä kerran kuussa pistoksen käsivarteen? Ainakaan ei tule yhtä holtittomia kännejä paitsi että tuleepas. 

Kuinka kauan jaksan yrittää puhua tästä mun elämäntilanteesta? Mut livenä ja selvänä en vain jaksa. Nyt jaksaisi joten miksi antaa olla? 

Pieni luova tauko... missä tosiaan mun kaikki luova energia on? Ja mihin mä käytän sitä energiaa. Pitääkö taas muistuttaa itseään siitä, että kuolema kyllä tulee vastaan. 

Alkoholin orja A

Miten hän oisi voinut olla tarpeeksi vahva? 

Hattu päästä kun ei kuulunut omaan sanavalikoimaan ollenkaan. Pitää vaa yrittää lukee. Jostain syystä en muista yhtään että oon krapulassa. Jos mulla ois juomista, joisinko? Alkaa joka paikkaan sattuu vastaan Se että lähti kaikki kivut. 

Toi on turvapaikan ottaminen. Tää on sitä et on tulos hulluksi. Mutta tavallaan hyvä. Oonko tulos hulluks vähäksi aikaa. 

On mulla kyl niin paljon ylpeyttä! Enkö mä muka oo aiemmin tullut sen kanssa toimeen? 

Miksi mun pitää pelätä tulevaisuutta? Tää on sit niin tavallista paljon enemmän pahasti pelottava trippi pharemmin? Miks mä aina retkahdan siihen alkoholiin? Mites mun noi vieroitusoireet kuuden vuoden juomisen jälkeen... näillähän ei oo mitään yhteyttä. Aina välil nollaan #thc ja nyt mua pelottaa hurjasti, mikä on tietyl taval hyvä koska muuten sä et ois tienny et kolahtaaks tää viel enemmän tästä. Mä en ees tiedä mitä kirjoitan enää. Miks mä en pelkää tätä tilaa? Yhtäkkii vaihtuu tilanne niin meen vaan siitä paniikkiin. Tästä on ollu aiemmin puhetta. Discipline the hind brain, 

Mä en oo yhtään luovassa tilassa. Mä oon yrittäny vuosia sanoo että jokin blokkaa mun luovuuden, mut nyt ku sitä on kirjoitan kuin häiriintyneen nainen. Miten minulta on lisäks voinu herkkyys hävitä? 

Ku ei oo ketään kenelle puhuu. Oon varma et mun arvot on osiltaan skitsofreeniset ja pidät mua ihan hulluna mut niin mä oon vähän halunnutkin. Mitä se merkitsee tulevaisuuden kannalta?

Mun sisäinen itsevarmuus on poissa - mihin tarviin sitä? Self-confidence. I'll just live a life in which I don't need it. Or maybe it was selfconsciousness. Kuolenkohan mä tähän alkoholiin? En jos jäisin tarpeeksi koukkuun tähän punkin tekemiseen. Mieti jos sä oisit ihan varma että sä oot vahvimpii ihmisii keitä sä tunnet? En kertois siitä muille ne alkais tirskuu. Hysteerinen nainen. Vai onkohan tää jotain massahysteriaa jota en halua osaksi elämääni? Mullon todella sairas olo samaan aikaan kun kivut on poissa. Mitä jos mä oon vain ansainnut kuolemisen ja miten mä pääsen alkoholista eroon ku se tappaa mut ennenaikaisesti!? 

Ajattele, mä luulin ettei Riku ja Tunna yhtään edustanu Madventures 3:nen kauden osaa neljä: Jemen. Sain jopa artikuloituu ton. En oo harjoitellu sitä pitkään aikaan. Kukaan ei haluis vieroitusoireita viidentenä päivänä. Mä oon vain rauhoittanut itseni alkolla. Ja oon psykoosissa... jo ties monetta vuotta. Ainakin vuodesta 2014 ja jopa aikaisemmin olen ollut psykoosissa ja humaltuneena. Onko tää auttanut sun elämää että oot käyttäny sitä rauhoittumiseen etkä pääse irti kun alkaa näyttämään uudestaan ja uudestaan, että oon kyllä pahoin pilannut mun mahdollisuudet tässä elämässä. 

Sekakäyttäjä. Mieti sä et voi yhtään tajuta miten tää näyttää jonkun muun mielessä olevan häiriö. Mulle tää ainakin näyttää olevan vakava häiriö enkä pääse siitä pois. Ei ois pitäny alkaa juomaan lisää viinaa. Mä sorrun kuitenkin. 

Mulla on niin vakava olotila tästä tunnetilasta joka on päällä. Ja niin vakava olotila tässä tunteessa, että meinaan tulla hulluksi. Silti se vakava olotila on totuttanut elää itsensä kanssa. Ehkä mulla on seuraava elämä pitkä. Mä kyl hain sieltä buddhalaisista piireistä just oikeita juttuja, mut on vahinko yrittää sanoa että liioittelen. 

Mä käytän tätä koska oon koukussa sen kipua lievittävään vaikutukseen. Mä en kyl oo kartal enää yhtään. Oon käsittäny et vieroitusoireiden tarkoituksena on tutustuttaa sut johonki kipuun joka on tulossa - vai oonksmä väärässä? Niin kuin sanoin. En oo kartalla yhtään. Näen kaiken vähän ajan päästä negatiivisena ellen rauhoittele itseäni. Kyllä raittiinakin olo on mukavaa varsinkin viidentenä päivänä kun on juonut 3 viikkoa putkeen yli 12 annosta päivässä. Eiks mulla pitäisi olla ihan hirveä darra... ihmettelen miksei tästä tuu moraalinen darra? 

-Mulla on mahdollisuuksia- on tämän kerran viesti. Ehkä jopa viestin ydin. Haluunko pitää itselläni mahdollisuuden hyvään elämään!! Tarkoittaako se sitä etten tee mitään jos vain katson esimerkiksi ruutu+:aa. Kuin moni esim. on kattonu mitä siellä on tarjolla? Mun mielikuvitus on high. 

Tää tuntuu joltain teiniangsti-uholta. Oonko kuitenkin ollut onnellinen ne 3 viikkoa jotka join? Uskon että oon ihan mielettömäs koukus tohon ja se kun ne sanoo, että oma on päätöksesi. Oonko kauheen vieraantunut maailmasta? Jos se maailma on suurimmaksi osaksi televisiota? Muistikuvia... Siinäkö meni mun mahdollisuudet? Kurkusta alas. Enkä jotenkin jaksa yhtään taistella sitä himoa vastaan. 

En voi tajuta miks yritän luoda tällasel vimmalla. Haluisin vain olla ja olla rauhassa, en taipua maailman tahtoon. Tai se mitä tyhmä ihminen ei pysty näkemään oikeana maailmana?? Mistä tossakin on kyse? Onko se itsepetosta vai filosofiaa. Oon aika pahalla tripillä. Sellaseksi kutsun sitä kun tulee överiltä tuntuva annostus. 

Taas tulee kysymyksiä ne on hyviä - ne ovat merkki siitä että aivot raksuttaa. Miksi mullon kiitollisuus mun elämästä hävinnyt? Eihän tässä oon mitään järkee, mun päässä vaan pyörii tunteiden myllerrys. 

Aika hauskaa että mä vain vetelen täällä harmittomia övereitä ja oon psykoosissa.. pitäiskö sellaisesta elämästä olla kiitollinen - että aivoissa raksuttaa. 

Miksen uskalla puhua kenellekään? Millaista elämää muut oikein elävät? Se on paha merkki kun ei pysty samaistumaan muihin. Enmä jotenkin uskalla olla kirjoittamattakaan. Oon aika vieraantunut - sitäkin oon yrittäny selittää. Mitä jos vain oon näytellyt rohkeaa enkä oikeesti uskalla odottaa yhtään mitä tästä tulee! Punkkiako? Mutku en uskalla puhuu siitä kenellekään. Häpeänkö itseäni niin paljon että haluan tappaa itseni? Kyllä tää on aika psykoanalyyttistä mutten voi hakea terapiaan. Enkä uskalla lopettaa koska en uskalla katsoa tätä mun alkoholismia. Pitäisi olla raitis että voisi mennä terapiaan. 

Musta tuntuu että mulla meni teini-ikäisenä jotenkin kaikki huonosti. En usko millainen teini olin. Mulla periaatteessa ei ole sisäistä tahtoa muuttaa mun elämää enää. Ei teini-iän jälkeen. Silloin taisin päättää etten pysty tulla keneksikään tärkeäksi. En sitten tiedä. 

Tunteiden myllerrystä - mä oon huono näissä. En osaa kuvailla mitään muuta kuin omalla tyylillä. Pitää vain haluta päättää miten paljon tekee elämässään. Mä ajattelin mennä eteenpäin. Eli heti kun nää laskee tarpeeksi katon varmaan lisää Uusi Päivä uusintoja. Nyt on menossa kolmoskauden loppuosa. Montakohan niitä on tullut keskimäärin katsottua viimeisten viiden kuukauden aikana. Just sain muute lopetettua Olanzapin lääkityksen eli menee mulla siihen nähden ihan hyvin. 

Pystyn taas keskittyy mun hengitykseen, eli menee mulla ihan hyvin. Aika monet ei koskaan mieti omaa hengitystään. Mun elämä muuttuu liian nopeasti. Where is the brake? 

Alkoholin orja 1

Sitä joutuu tästä lähtien tyytymään joukkoreaktion voimaan. (Uni jossa vain tulitikut jäljellä). 

Raivoraitis. 

Mä oikeesti pelkään mun elämää. Ei tiedä yhtään kantaako seuraava askel. Musta tuntuu että kännissä en edes välitä kantaako se. En enää jaksa kirjoittaa selvinpäin. Viskipullon takia kirjoitin eräälle kolme s-postia avautumista. Olisko vähän rohkeeta näyttää ne täällä blogissa. 

Jotenkin tästä kirjoittamisesta saan voimaa. Enkä tajuu myöhemmin mitä oon yrittänyt sanoa. Vai olenko yrittänyt? 

Olen yrittänyt käsitellä sitä tosiasiaa ettei nyt mennyt elämä yhtään nappiin. Että ihan oikeesti nyt! :) hymiö

Ei toisaalta kyl naurata kun mulla ei ole selvinpäin voimavaroja käsitellä sitä tai pitää sitä prosessia päällä. Ei naurata yhtään. Nytkin mä vaan puhun tälle mun mielelle että se mitä kirjoitat on tärkeää. Onko nyt just jotain tärkeämpää?

Oon jotenkin unohtanut kaikki tärkeät asiat. Esim. mitä alkoholi tekee maksalle ja sydämelle. Oon unohtanut että se on peruuttamatonta. Ja tää on nyt mun fiilis. Enkö pysty selvinpäin tuntemaan sitä? Pystyn kyl jotenkin muistamaan mutta pelkään nytkin tuntea tätä tilaa, jossa vietän kaiken aikani. Ehkä siinä on hengellinen impulssi tai tää on hengellinen kokemus. 

Mä en jaksais vain levätä mutten tiedä mitä tehdä. Oon psykoosissa, en pysty hallitsemaan omaa elämää. Tuntuu että kaikki tunteet ovat hävinneet juomisen myötä. En vain halua tuntea, että menee niin huonosti. Sen pitäisi olla ymmärrettävää - vai onko se neuroosi? Välillä tuntuu etten tajua maailman menosta yhtään mitään.. eikun oli tarkoitus sanoaettä ehkä koen nyt että olen osa tätä maailmaa. 

Tavallisesti en vain tunne sitä. Pelkään että minusta on tulossa erittäin vaikea tapaus. Mukaudunko liikaa siihen mitä muut odottavat ja joisinko nyt jos olisi juotavaa? Enkä pystyisi jättämään sitä pariin bisseen. 

Alkoholi on vain turruttanut minua sen verran paljon etten enää ole yhtään sama henkilö kuin aiemmin. En löydä mistään energiaa nuoruudessa koettuun innostukseen. Mitäköhän voisin ottaa sen tilalle? 

Onko tämän kaiken syynä jotenkin sairastunut ego? Olisipa niin koska en välttämättä koe itseäni sairaaksi ainakaan nyt. Olen kyllä yrittänyt havainnoida oireita ja selvittää teenkö väärin jossain asiassa. Voi vain olla etten osaakaan elää. No ainakin mä näen nyt vaivaa tämän tekstin eteen. 

Pitäisi pysyä tässä hetkessä vaikka ego on sairastunut. Alankin tästä eteenpäin sanoa tätä psykoosia egon sairaudeksi, jos muistan. Eikö ole rankkaa? 

En tajua miten noin pieni määrä maria voi tehdä sen, että saa erilaisen näkökulman. Pitäiskö mennä lukee horoskooppia astro fi:stä jos siitä tulisi jotain tolkkua. Pitäähän sitä kokeilla kun ei ole niin fiksu,  että osaisi kuvitella selvänä miksei se muka toimisi, siis astrologia. 

Nää mun päätökset on kuitenkin...loppujen lopuksi aika monien eri olosuhteissa tehtyjen tekojen summa. Tai ehkä tossa oli kyse vain astrologiasta. Katos jos osaa pitää reaalielämän erossa todellisuuden tajuamisesta niin siitä elämästä voi tulla ihmeellinen. Oisko tässä.ratkaisu innostuksen puutteeseen. Tuotakin asiaa kuvailin jotenkin mahdollisimman ongelmallisesta näkökulmasta. Kuvailenko itseäni ongelmallisena? You bet!! Ryyppään oikeesti ihan liikaa enkä pysty hallitsemaan sitä lähes ollenkaan. Mihin se vie minut ja onko elämäni lopulta parhaalla mahd. tavalla enkä vain ymmärrä sitä? Ja puuttuuko minulta myös ilo? Auttaisiko iloisten ihmisten seura? Hetkellisesti. Nyt sinne astroon lukemaan. 

Pitäis lopettaa pingottaminen hyvän sään aikana ja nauttia elämästä sekä pienistä onnistumisista. Iloinen tekeminen. 

Mä en kyl tiedä yhtään olenko iloinen tätä kirjoittaessani mutta on tää elämä aika hyvää en vain osaa tuntea sitä sellaisena js toisaalta miksi pitäisi? Onko tuossa pieni onnistuminen kun tajuaa tuon? Onko mulla intuitiivinen fiilis siitä mitä tää päivä pitää sisällään? Nyt pitäisi pitää pidempi selvä selvä putki, mieluiten loppuelämä. En ymmärrä miksen onnistu missään selvänä - olenko silloin vain ajatusteni vanki haluamatta ymmärtää sitä? 

Mitä jooga mulle oikeesti on opettanut? Olenko edes tietoinen siitä? Mä nimittäin haluan uskoa joogan ihmeeseen ja koen oppineeni siitä melko paljon. Ainakin olen erilainen ihminen kuin jossen olisi tutustunut siihen. Kuinka paljon mä pelästyisin jos tää ois mun normaalitila? Mutta mähän elän tätä normaalitilaa erilaisissa tajunnantiloissa koko ajan. Sitäkö mä tässä pelkään? Mä opin nykyään tosi hitaasti - en tiedä opinko yhtään...

Mitä jos olen ajanut itseni umpikujaan ja selitys asialle on, että elän slow life tyyliä parhaani mukaan. Vaikka mun elämä saattaa olla lyhyt tuon sydämen takia niin olen ainakin yrittänyt parhaani. Pidä nelonen syötissä <- toi tuli intuitiosta. Assosioin sen päässäni niin että liika yrittäminen on joogassa harhauttava asia. En tosin ymmärtänyt sitä asiaa elämäni kannalta. Kauankohan mun pitäisi odottaa että alkoholin himo lähtisi kokonaan pois? Voi olla ettei se lähde koskaan pois. Mites suu nyt pannaan hymyyn vaiko murheellisuuteen? Mulla on paljon kysymyksiä mutta se on hyvä siinä mielessä, että onpa jotain mitä ihmetellä ja vähemmän vastauksia, mikä kuulostaa aluksi hämmentävälle. 

Ehkä oon vain ihastunut tiedon joogaan ja kerään tietoa elämästä aina kun sopiva tilaisuus koittaa. Onkohan se väärin etsiä tietoa jostain Uusi Päivä sarjasta? Olen katsonut sitä aika paljon. Olen ollut kokevinani negatiivisten tunteiden huomaamista kun makaan sängyllä selälläni pitkiä aikoja ja katson älylaitteella television tarjontaa. 

Ai niin näin unen jossa oli ehkä Kummeli-viisautta ja näin myös unen jossa ajoin peevellä pitkiä driftauksia ja se kulki toisella vaihteella 65 km/h. Piilotin kannsbista penkin alle ja valvoin pitkälle yöhön - lisäksi saatoin olla kauniin Heidin kanssa lämpimissä väleissä. Ajoin mopon lopuksi pitkälle metsätien loppuun jossa oli hakkuut. Olin eksynyt sinne Kirkkonummen keskustasta, lähemmin McDonaldsin ylämäestä. 

Alkoholin orja 2

Mitä jos oon vain alkanut vihaamaan muiden matkimista jossain vaiheessa enkä huomannut sitä. Oon kulkenut ihan oman näköistäni tietä. Tämä jopa sillä uhalla etten aio lopettaa juomista vaan otan sen haasteena vastaan. Avosylin? No tuskinpa. Kyse on sen verran isosta ongelmasta, ettei sen kohtaaminen ole enää mahdollista. Pelottaako SE mua? 

Voin vain yrittää minimoida haittoja ja tehdä sen parhaani mukaan. Pahoin pelkään että en pysty lopettamaan ja se tulee pilaamaan loppuelämäni. Olenko kuitenkin tyytyväinen tähän elämääni tähän asti vielä vuoden päästä? Entä kahden? 

Oon jotenkin blokannut mun todellisuudentajun niin etten koe sitä selvänä ollenkaan. Alussa taisi tuntua siltä että viina viisaannutti. Onko viisasta elää näin ja hylkiä kuitenkin determinismiä? 

Nyt tulee pelkkää höpinää. Valitettavasti olen saanut intuition kautta vaikka kuinka paljon viitteitä siitä - että viina on erittäin huono asia. 

Jotenkin tajuan että näyttelijät elävät sen roolin aika syvällisesti. En pysty lopettamaan analysointia. Helpompi olla syömättä pidempiä aikoja kuin kaksi tuntia. Mitäh? 

Miksen mä pysty luottamaan elämään yhtään? Vietän aikani yksin ja juon alkoholia, ettei olisi tylsää. Mikä tää tilanne on oikeesti? Voiko tämä edes olla jotain muuta.. Tällainen kirjoittelu on ainakin muiden mielestä todella tylsää. Miksen saa hermostoani rentoutumaan selvinpäin muulla kuin alkoholilla? 

Elänkö mä jossain ihan hirveessä itsepetoksessa, jossa kuvittelen voivani jatkaa ikuisesti alkon juontia? Oonko tosiaan aina ollut näin taidoton? Ja kun instituutiot eivät vastanneet odotuksiini jäin ihan yksin. Onks mun elämä kuitenkin ihan ok? 

En saa mitään selvää miksi kirjoitan näin. Lisäksi kukaan ei jaksa lukea tällaista tekstiä. Nyt on siis viides päivä ilman alkoholia. Enkä ole tainnut huomata miten viinanhimo on vallannut elämäni. Miten tää voi olla niin surullista? 

Self-criticism

Periaattees kun mä katon tv:tä mä oon jonkun muun koira. Se tuntuu siltä. Se vie mun todellisuudentajun ihan pois täst todellisuudesta. Miks vaatii pelon kohtaamista jos vaan haluu pois tästä tulevaisuudesta? 

Mun mielestä kaikki on vain niin absurdia. 

Mitä jos mä ihan tosissani haluaisin täältä pois aikaisemmin kuin muut? Ja mut muistettais siitä. Pelottaaks mua ettei mua vain muisteta? Mikä musta tulee sitten? Ehkä ihminen jolla on uudet kyvyt

Visionary beauty

Mitä se tarkoittaa, se jos mei vielä tiedetä tulevaisuutta? Tarkoittaako se kipua? 

Mitä muuta se mun osalta tarkoittaa kuin kipua jota mun ei ainakaan tarvitse kokea muualla. Ajattele miltä.tintinistä tuntuis ku se kirjoittaa.tätä laituri 39:stä. Visinonary beauty. Can it save me from anything? I feel so, but I also spend time --- maybe it has moved altogeher. 

Can you even believe me being a more sick guy than this?
I don't want to break any boundaries when I am sober. And I know something about getting older. 
Maybe I don't know what pain is. 

Cause I just have somehow completely changed the way I'm simply relating to pain. 

I also think I am going crazy. That I must ask important questions... of who defines my future? 

Ei hitto nää thc-nousut on välil vaikeita jotenkin tajuta. Ja mua jää se jämään hämään mitä mä oikeesti tarkoitin tällä kaikella. En juo esim kahvia...

Kuinka moni ihminen on pystynyt bio-feedbacking kautta optimoimaan parhaat käytettävä huumeet. Aika moni. Koko huumekysymys on pelkkää saastaa jota en viitti häiritä. En ainakaan muitten mielipiteillä..
Koska siitä tässä on kyse. Miten sä määrittelet sun mielipiteen? Ja varsinki ku tää kaikki tuottaa vaivaa..

Enkö haluaisi kokea yhtään vaivaa? Muista ihmisistä, vai mistä? Alkoholista! 

Se lyhentää sun elämää. Mähän näin kahdessa unessa Maj-Liksen puhuvan mulle. 
Tää meiän konsensus on muuttunut sellaseksi ettei sitä voi päivittää. VAIHDETAANKO KONSENSUS 

Ei vaihdeta! Olipa draamaa. Mä en pysty keskittyy jossen mä oo pilves. Haluutko ehkä tuntee jotain myötätuntoo mua kohtaan? Mä en oo ees varma mitä myötätunto on. Miten mä voisin olla siitä mitenkään varma. Tää on ajattelijoitten maa tää. Tää jossa yhteiskunta on mahdollisimman anarkistinen. 

Mä oikeesti pelkään tätä mun elämää. 

Blogger

Elät jossain itseä hyvänä pitävässä kulttuurissa. Onks tää demonisointii #420
Ei näit vaa uskalla tehä... 1/3 of it is acid

I'm on an unimaginable trip. What I am going to do now?
Even taking just too little was too much. But I've been seriously training for this. 
I suddenly stopped producing and I just can't stand that fact. And my verbal skills are horrible. What kind of a state is this really???

Mental functions

Mä kirjoitan ehkä mieluummin jotain uutta. 
Just write. Something. Whatever thing!

Tell how crazy your neighbours are... I'm pretty crazy myself! It's called anarchy. It's mental anarchy and what if I said it would be true to make another 
Later
Spliff
Just to see those 3D patterns again. I can't take high doses of thc - it makes my world go nuts!
But I want to feel relaxed.

En minä tästä ainakaan vanhene...
I'm afraid of my future! So stop drinking! 
I feel relaxed!
Jos vaan jotenkin olis oppinut olemaan juomatta ajoissa - enkä vieläkään osaa vaikka olen pilvessä.
Pitäiskö syödä jotain? "No en mä tiedä mitä se auttaa kun mä en pysty lopettamaa."
-kännis ei tarvii pelätä tulevaisuutta.

Onks tää vaan sitä että mun elämä on mukamas niin tyhjää?

Oonkohan mä nyt ymmärtänyt tän ryyppäämisen vaarallisuuden ihan oikein?
Television ? I over-consume it. No-one knows about it. It's just what I do.
Mä oon niin tyhmä ettei mun päähän vaan mee mitään!!
Enkä mä muista niitä 3d visuaaleja...
Miks sä haluut olla yksi niistä, miksi sä haluaisit olla kuollu//mikset sä vain haluis olla kuollut?
I can still see the 2d visual hallucinations and it's over 3 hrs since I smoked

Worst part is over

44% 22.00
Kelaa paljon noilla muilla on negatiivisii tunteita. Onkohan mulla yhtään?

At the momenr

Does that shake the boundaries a little bit?
What does it really do to you?
It's my savior
What does it do to you?
-It saves me from alcohol. Now
I've been drinking way too much alcohol. I don't think I can save myself from it anymore.
I'm going to die of alcohol-poisoning
Think about that!
And still I am doing the right thing. This world is crazier than you (the reader) can suppose.

Why become attached?
It fears me beyond my personal limits of fearing.

We are going to go the full way if I'm right.