kirjoitusharjoitus

Päätin kokeilla jospa jatkaisin eilisestä. Hyvän tofu tikka masala ja riisiä illallisen jälkeen on ihan tyytyväinen olo. Ei ole mitään valittamisen aihetta muttei suuremmin nautintoakaan. Kello on 1750 ja minusta tuntuu, että haluaisin vain mennä peiton alle ja kuunnella Perttu Häkkisen radio-ohjelmaa Yle Areenasta. 

Tunnen olevani välinpitämättömämpi siitä, saako blogini lukijoita. En ole koskaan ollut suosittu internetissä enkä tule skitsofreenisenä koskaan mainetta saavuttamaankaan. Keksin jo huomisen aiheen. Se olisi valmistautumista ensi tiistain verkostopalaveriin psykoosipoliklinikalla. Aion puhua siitä mitä on olla sairas ja mitä käyn läpi. Mutta millainen postaus siitä muodostuu, niin sen näkee sitten kun se on valmis. Mikään helppo teksti se ei tule olemaan, koska en ole kovin paljoa ajatellut asiaa etukäteen. 

Tekisi hieman mieli polttaa myssyt mutten taida tarvita sitä nousua juuri nytten. Pitäisi harjoitella kirjoittamista enemmän ja istua zazenia. Olen päässyt kolmeentoista minuuttiin kaksi kertaa aamulla. Mutta tänäänkin heräsin jo kolmen aikoihin enkä istunut, vaan söin kiviuunisämpylän juustolla ja basilikalevitteellä. 

Harmikseni on taas kerran todettava, etten näköjään mahda alkoholismilleni mitään. Kunpa pystyisin saamaan elämäni järjestykseen. Mielestäni ainakin tällä hetkellä elämäni on melko kaoottista. En edes muista miltä tuntuu järjestys ja luottamus tulevaisuuteen. Alkoholilla unohtaa tulevaisuuden. Selvänä ajattelen tulevaisuutta lähinnä odotuksilla tukien saamisesta ja joskus pelolla. Tavallaan molemmat ovat turhia ja pitäisi opetella eroon pahasta tavasta odottaa ja pelätä tulevaisuutta. Jotain toivon täyteistä tilalle.