Mä saan vain.. Mä saan vain henkisillä periaatteilla rauhan. Jossen pystyis asumaan yksin Suomessa palvelujen äärellä oisin todellakin pulassa. Tätä mun elämää on ihan mahdoton elää todeksi, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan.
Ahdistus on vain niin käsittämätön ulkopuoliselle. Mielihyvää ei saa mistään ja pienistä asioista nauttiminenkin vaatii kaiken huomion keskittämistä. Siinä vaiheessa ajatukset ovat jo ihan takertuneet. Tulee ihan naurettavia ajatteluvirheitä (eikä siinä sinänsä mitään) mutta muiden puheesta selville saadut asiat ovat lähes poikkeuksetta pelkkää paskaa!
Ainoa mikä auttaa on Jumalan ajatteleminen eikä sekään auta kauaa. Vähän ajan kuluttua taas auttaa (kun oot unohtanu ajatella sitä ja sit sanot mantraa mielessä ja muistat sen taas - samaan aikaan kun huolet on siirtynyt mielen päältä).
Ne huolet jotka olivat: Muiden ihmisten loputtomalle tuntuva tyhmyys vaan jatkaa ilmenemistään heidän puheen kautta. Miten tässä yhteiskunnassa voi pistää pisteen tälle jatkuvalle yrittämiselle ja olla tyytyväinen itseensä? Tämänkin kirjoittaminen on vain korvike rauhoittumiselle ja sallivuuden kokemiselle.
Ratkaisuhan voisi löytyä jostain uudesta ja positiivisemmasta ajatusrakenteesta. Sen loppuun kuluttaminen kuitenkin on edessä. Vai haluanko jäädä ikuisesti johonkin tapaan ajatella? Se mikä siinä ajattelussa on niin kiinnostavaa on nimenomaan että sen pystyy viemään ihan äärimmäisyyksiin. Ajatukseksi se toiminta silti jää. Tai ehkä ajatusten uudenlainen sarjoittaminen voisi auttaa..
Pitäisi vain toistaa jotain mantraa niin kauan että aistein koettu maailma muuttuu sen mantran merkitykseksi. Helppoa, eiks niin mutta hei! Janne Kontalahan sanoi että mantran tarkoitus on päästä eroon hyvistä ja huonoista vaikutuksista. https://maailmanpuu.fi/jakso-13-mantra-bhakti-ja-absoluuttinen-totuus/
Vai olikohan puhe vaikutelmista? Sitä on vain niin ehdollistunut että pitää aina päästä pidemmälle. Tarkoitan että on älytöntä aina tulla siihen tulokseen että polkua ("path") on vielä paljon jäljellä. Sekin on vain intellektuaalisen ajattelun tulos. Ja omasta mielestä maailmanpuun isännät on aika intellektuaalisia, intellektuelleja. Janne Kontala on ehkä jotain muuta... kahvi ehkä auttaisi. Uimassa oli kivaa vaikka haastellinen ruuhka-perjantai aamu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti