Onko pessimismi ajanut minut hulluksi?
Mä vaan keskityn siihen miten huono bio-survival impriting on. Se voi tosin olla että koen jonkinlaista hätä-tilaa tai että mun morpho-geneettinen kenttä kokee sitä. Olen vain liian avoinna kokemukselle. Ja ehkä olin avoinna participationillekin.
Tää teksti voi jatkua näköjään, ei ole väsyttäviä tekijöitä. Oon jotenkin syvemmin tietoinen siitä, että kokemuksessani on ctta-vrttejä, ei sitä kannata sen enempää selitellä. Mistä oon oppinut tuollasten vaikenemisen asenteiden sallittavuuden? Aivan kuin ctta-vrtti olisi jotenkin arvoton aihe. Voihan se olla että yritän manipuloidakin tietämättäni. Mutta perusidea on tuottaa tekstiä. Eikä idean lisäksi pitäisi olla muita ajatuksia kuten manipulointi. Eli ei ideologiaa! Puuhh ku oli vaikee sanoa tuo äskeinen.
Kuvittelen näkeväni kaiken vapaana ideologiasta. Ja tuollaisen pään taipumisen asennekin voi olla moni monien joukosta. Voihan se myös laajemmassa mielessä merkitä jotain.
Tekis mieli jo päästä ulos. Noin kaksi ja puoli tuntia sitten poltin. Pitäisi onnistua pääsemään pois kuluttamisen haluamisesta, hmmm, miten se voi olla asenne?
Miltä ennnakkoasenteen murtumisen pitäisi tuntua? Ihan jos miettii mun pessimistisen asenteen kohdalla. Humalassa unohdan että keksin äsken syyn pessimistisyydelle... Vois kysyä että onko tosiaan näin? Kävin ulkona ja unohdin ajatella koko asiaa. Ympäristön kokeminen vain oli jotenkin niin vahvana. En ehkä pilvessä osaa sanoa ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti