olenko pessimisti?

Onko pessimismi ajanut minut hulluksi? 

Mä vaan keskityn siihen miten huono bio-survival impriting on. Se voi tosin olla että koen jonkinlaista hätä-tilaa tai että mun morpho-geneettinen kenttä kokee sitä. Olen vain liian avoinna kokemukselle. Ja ehkä olin avoinna participationillekin. 

Tää teksti voi jatkua näköjään, ei ole väsyttäviä tekijöitä. Oon jotenkin syvemmin tietoinen siitä, että kokemuksessani on ctta-vrttejä, ei sitä kannata sen enempää selitellä. Mistä oon oppinut tuollasten vaikenemisen asenteiden sallittavuuden? Aivan kuin ctta-vrtti olisi jotenkin arvoton aihe. Voihan se olla että yritän manipuloidakin tietämättäni. Mutta perusidea on tuottaa tekstiä. Eikä idean lisäksi pitäisi olla muita ajatuksia kuten manipulointi. Eli ei ideologiaa! Puuhh ku oli vaikee sanoa tuo äskeinen.

Kuvittelen näkeväni kaiken vapaana ideologiasta. Ja tuollaisen pään taipumisen asennekin voi olla moni monien joukosta. Voihan se myös laajemmassa mielessä merkitä jotain. 

Tekis mieli jo päästä ulos. Noin kaksi ja puoli tuntia sitten poltin. Pitäisi onnistua pääsemään pois kuluttamisen haluamisesta, hmmm, miten se voi olla asenne? 

Miltä ennnakkoasenteen murtumisen pitäisi tuntua? Ihan jos miettii mun pessimistisen asenteen kohdalla. Humalassa unohdan että keksin äsken syyn pessimistisyydelle... Vois kysyä että onko tosiaan näin? Kävin ulkona ja unohdin ajatella koko asiaa. Ympäristön kokeminen vain oli jotenkin niin vahvana. En ehkä pilvessä osaa sanoa ei. 

Alkoholin kauhu!

Napsahtaa elämänlanka etuajassa katki. Ei tavallaan myönnä itselleen. Yritänkö tosissaan pureutua tähän sairauteeni vai yritänkö estää todellisuuden kohtaamisen? Olen tätä aiemminkin pohtinut blogissani ja yllättävää kyllä, jos jaksan niin tulen sitä tulevaisuudessakin tekemään. Aihe on henkilökohtaisesti sen verran vakava. 

Kirjoitan ylös sitä mukaa kun keksin toimintani yhteydessä uusia näkökulmia. Nuorempana se oli kivaa, nimittäin etsiä uusia näkökulmia. Ehkä alkoholi antaa niitä minulle. 

Ajatteluni ei ole enää samanlaista kuin ennen, enkä tiedä onko se hyvä asia. Elämäni kulku on ollut kummallista, samoin suhteeni kannabikseen. Olenko tosiaan myrkyttänyt minussa olevan hyvän alkoholilla kun en uskalla käyttää kannabista kuin vain harvoin? Olenko antanut kielteisyyden kasvaa hallitsemattomasti? Mitä tarkoittaisi oikeasti kohdata se, että olen tehnyt sen kuvitellen samalla kontrolloivani sitä? Antanut kielteisyyden kasvaa hallitsemattomasti..

Oli hauskaa kun kävelin aamupimeässä päiväkodin ohi vähän ennen seitsemää. Hämmästyin kohtuullisen paljon siitä tilanteesta. Eniten jäi vaikuttamaan se miten rakastavasti ja ilman estoja äiti puhui pienokaisilleen. Vaikuttaisi siltä että lapset ovat erittäin riippuvaisia vanhemmistaan. 

Tekisi joskus hyvää muistuttaa itseään lapsen tunnesiteestä omaan äitiin. Muttei tarvitse takertua siihen, se on nimittäin jossain vaiheessa luovuttava primaari-narsismista. Tai en ole varma, ehkä se riippuu paljon yhteiskunnasta. Siitä aasinsillalla alkoholismiin. Siitäkin olisi luovuttava... 

(oltuani raivoraittiina monta vuotta) käytin alkoholia narsismin torjuntaan. Minusta kuitenkin tuntuu, voi olla, että annoin narsismin nousta tiedostamattomasta käsittelyyn. Annoin tiedostamattoman narsistisen käytöksen viedä minua. 

Tämä on tietysti vain teoria, enkä tiedä mitä olisin tehnyt jossen juomalla olisi tuonut sitä esiin. Kyseessähän on melko hallitsematon voisko sanoa reaktio - eli periaatteessa, tai ainakin perusolemukseltaan kielteinen ominaisuus. 

Tämän voisi nähdä kulttuurisena kommentointina. Vaikka siinä pääseekin aika pitkälle, niin se tavallaan rekuperoituu aika nopsasti. Edellisen tripin perusteella melkin heti omassa mielessä ainakin. Kritiikkiosa siitä kommentoinnista jotenkin sulautuu melkein heti osaksi spektaakkelia. Tästä lisaa ganja nimisessä postauksessani. 

Ganja

Tämä alkaa dissolvaamaan niitä boundaryja ja mua pelottaa se, kuin se ois sukuvika. "Sä oot niin syvällä tässä ettet sä tuu ikinä pääsee pois pelkästään harjoittamalla zazenia." 

 Mun elämäntyyli on sallinut mulle jotain, mutta myös poistanut siitä osan. Mitä jos mä oon myyny mun sielun edellises elämässä? Ajattele miten taitamatonta se olisi, kun ei ois uskonut after-lifeen..

Mutta ganja antaa minulle mahdollisuuden tunnustaa se fakta, että re-inkarnaatio olisi tapahtunut jo ennen tätä elämää. Sitä on vain jotenkin vaikea tunnustaa. 

Jos nää kelat toimis Krshna-tietoisuudes niin oisko mulla mahdollisuus sitä kautta saavutta tietoisuus mun re-inkarnoituvasta sielusta? Poltappa kunnon överit ja jatka tän jutun kirjoittamista niin kuin minä teen. Sinun on periaatteessa vaikea huomata tarkoitustani koska kaikki asiat on minulle nyt helpompi tunnustaa. Ja tunnistaa

(sitä on vaikea tunnistaa että on seksuaalinen olento). Mun mielest meiän kulttuuri on vienyt sen meiltä melkein kokonaan pois. Tää on intro yhteen kirjatilaisuuteen Suomessa. Tossa on nyt intro siihen mitä toi äijä oli sanomassa seksuaalisuudesta (joka on meiltä omasta mielestä lähes kokonaan tukahdutettu). https://youtu.be/4Adwvom5jdo

Mitä jos ois joskus vetäny ihan törkeet överit kun ei ole halunnut lakata uskomasta siihen re-inkarnaatioon. Ja se ois vaikeet selittää miten paljon se re-inkarnaatio pelottaa. Ja just sen takii tulee aina ne samat överit , että sen perusasian jotenkin muistaisi. Ja mitä jos tän yhteiskunnan uhrin roolina oloa pystyis muistamaan? Noin niin kuin elementaalisella tasolla .. tai terapeuttisella levelilä -- niin kuin tää ganja joskus pystyy vaikuttaa paljon siihen, miten naurettavana minä näen meidän kulttuurin.. Kuinka paljon se esimerkiksi pelottaa että on kuolemassa, vaikka elossakin olo oisi mahdollista. Tää kulttuuri saa meidät nimittäin tekemään sitä. (Että unohtaa olevansa elossa). 

Jossois joskus uskaltanu polttaa jotkut isot bongi-hitit ja ne vaikuttais vielki yhtä pahoilta, vaikka ei ois ottanut kuin pari pientä hatsia. Ja ois vaik vaan sanotaanko nyt nähny liikaa? Sillee ihan läpällä, kun miettii selvänä että pystyisköhän situationistisen //ajattelutavan sallimaan? 

http://www.anarkismi.net/aivokuume/txt/kansainvaliset_situationistit_spektaakkelimainen_kieltaminen_-_plant_1990.htm

Ehkä suurin osa ihmisistä ei vain pysty, mut se lakkaa olemasta ongelma kun menee mielen tasolla takasin sinne överi mielentilaan. Vaikken osaakaan selittää SITÄ, millä tavalla se on överitila. Että tääkin teksti olisi vain kommentaari sille spektaakkelille missä me eletään? Jos tällasen ajattelutavan meinaa sallis itselleen selvinpäin niin mitä se tarkoittaisi aivojen muovautuvuudesta? 

Että ne aivot ei ole vielä tajunneet itseään. Ja tää on sillee aika hevii pohdiskeluu. Siinä överitilassa on meinaan että pystyny hyväksymään sen, että me re-inkarnoidutaan? Kun ei sinun yksilöllisesti tarvii huolehtii muista. Vähän ehkä vajaamielinen kommentti, joka vain paljasti että tää on jonkinlainen spektaakkeli. Jouduin äsken vähän harhapoluille mutta kun tää pilvi laskee. Niin laskee myös pelkotila mitä re-inkarnaation myöntäminen merkitsee. Yritin vain pitää aihetta kasassa mutta se on aika vaikeaa, kun kannabiksen vaikutuksen alaisena tulee se uskonnollisuus paljon vakavammin esiin kuin jossain messuissa istuminen ihmiselle teettää. 

Tarkoitan jotain sellaista mielentilaa missä vain opettelen kirjoittamaan. Saattaa olla että oon jossain lapsen tasolla. Missä jossain Krishna-temppeleis saatetaan tän re-inkarnaatio kysymyksen merkeis viettää enimmäisaika vuoro-kaudesta olla tämän jälleensyntymisen kannalla. Tääkin on osa sen jälleensyntymisen kultturista kommentointii. Ja vois yhen linkin zenistä laittaa jos se merkkaa kellekään mitään. Kuuntele Perttu Häkkinen Yle Areenassa: http://areena.yle.fi/1-3802977 

Jos jotku on seurannu mua kun oon kännis kommentoinu niin tää on nyt sitä ajatusten muuntautuvaisuutta. 

Tätä tekstiä lopetellessani... noin puoli tuntia hatsien jälkeen. Tuntu vain sydämessä, että teen tänne intron siitä mitä mieltä mä oon tulevaisuuden ajatusmuuntautuneisuuksien (ctta-vrtti) positiivisista muunnelmista. Hah. Paitsi tätä vois jatkaa loputtomiin. Se on elämän voittoa kuolemisen utopian yli aika monella tasolla...