kirjoitusharjoitus

Päätin kokeilla jospa jatkaisin eilisestä. Hyvän tofu tikka masala ja riisiä illallisen jälkeen on ihan tyytyväinen olo. Ei ole mitään valittamisen aihetta muttei suuremmin nautintoakaan. Kello on 1750 ja minusta tuntuu, että haluaisin vain mennä peiton alle ja kuunnella Perttu Häkkisen radio-ohjelmaa Yle Areenasta. 

Tunnen olevani välinpitämättömämpi siitä, saako blogini lukijoita. En ole koskaan ollut suosittu internetissä enkä tule skitsofreenisenä koskaan mainetta saavuttamaankaan. Keksin jo huomisen aiheen. Se olisi valmistautumista ensi tiistain verkostopalaveriin psykoosipoliklinikalla. Aion puhua siitä mitä on olla sairas ja mitä käyn läpi. Mutta millainen postaus siitä muodostuu, niin sen näkee sitten kun se on valmis. Mikään helppo teksti se ei tule olemaan, koska en ole kovin paljoa ajatellut asiaa etukäteen. 

Tekisi hieman mieli polttaa myssyt mutten taida tarvita sitä nousua juuri nytten. Pitäisi harjoitella kirjoittamista enemmän ja istua zazenia. Olen päässyt kolmeentoista minuuttiin kaksi kertaa aamulla. Mutta tänäänkin heräsin jo kolmen aikoihin enkä istunut, vaan söin kiviuunisämpylän juustolla ja basilikalevitteellä. 

Harmikseni on taas kerran todettava, etten näköjään mahda alkoholismilleni mitään. Kunpa pystyisin saamaan elämäni järjestykseen. Mielestäni ainakin tällä hetkellä elämäni on melko kaoottista. En edes muista miltä tuntuu järjestys ja luottamus tulevaisuuteen. Alkoholilla unohtaa tulevaisuuden. Selvänä ajattelen tulevaisuutta lähinnä odotuksilla tukien saamisesta ja joskus pelolla. Tavallaan molemmat ovat turhia ja pitäisi opetella eroon pahasta tavasta odottaa ja pelätä tulevaisuutta. Jotain toivon täyteistä tilalle.

selvinpäin kirjoittamista (harjoitus)

En oikein tiedä mitä antaisin porukoille joululahjaksi. Systeri saisi Neljän Tuulen tiet ja sitten olisi Deepak Chopran Buddha ja läjä suitsukkeita ja niille teline. Irmelille pitäisi keksiä jotain muttei oikein ole muita ideoita kuin tyynyliinat, jotka ostin K-Marketista kesällä.

Olenko tosiaan tullut huomaamattani niin vainoharhaiseksi, että ajattelen heti Vallilan tyynyliinojen jälkeen poliisin jäljittävän minua plussa-kortin kautta? Tai siis mahdollisuus jotenkin käväisi mielessä heti kun olin ajatellut Vallilan tyynyliinoja. 

Luen parhaillaan Philip K. Dickin We Can Build You, suomennettuna tietenkin. Se vaikuttaa vähän hankalalta tekstiltä, osittain koska Sci-Fi sanasto menee jotenkin ohi lukiessani sitä. Dickin tyyli tässä kirjassa on mielestäni hieman erilainen ja minusta tuntuu että samoin kuin Valis, se tulee jäämään kesken. Valis oli myös hankala luettava...

Pelkään jotenkin ilmaista itseäni enkä yhtään tiedosta miksi. Jokin trauma siellä on pakko olla kun ei tunnu, että lähtisi hyvälaatuista tekstiä. Mietin tässä vain sitä, että jos kirjoittaisin useammin selvinpäin niin saisin ehkä itsevarmuutta. Samoin saisin käsiteltyä tätä arkea ja ehkä painettua muistiin mitä puuhastelen. Ettei aina tulisi vastauksena "Ei mitään kummempaa", kun joku kysyy mitä kuuluu. Tuntuu siltä että kun kerron tavallisista asioista niin se on kauhea skandaali. Miten oikein uskallan julkaista tällaisia asioita?! Luen Philip K. Dickiä! Mikä sensaatio... 

Toisaalta olen kyllä niin ehdollistunut tähän kulttuuriin, etten yhtään ihmettele. Oman elämän jakaminen netissä tuntuu kuin yrittäisin väkisin saada jotain merkitystä tähän kaikkeen. Enkä ole ollenkaan varma onko millään mitään merkitystä.

mokaillut elämässä

Miksi haluan vain kuluttaa alkoholia? Onko sellaista mahdollisuutta että jos päätän lopettaa kuluttamisen, pystyisin vähentämään juomista? 

Millaisia tunteita olen oppinut itsessäni hyväksymään? Olenko parantunut sen voimasta.. Luulisin että olen. Mutta mun känniset elämänohjeet ovat ankeita. 

Kannabiksen vaikutukset ovat harmonisoivat. Joskus ne ovat kyllä olleet pelottavat, varsinkin silloin kun tuntui että nousut vain jatkuvat ja jatkuvat. Nykyään tajuan selvinpäin yhä vähemmän ja vähemmän. Se alkoholi on saanut minusta ihan hirveän yliotteen. Mitä mun mieli tarvitsee, että se pysyy terveenä? Irrottautumista alkoholista. Sitä se tarvitsee, ei hikoilua ja unettomuutta sekä ylistimulaatiota. Varsinkin kun se stimulaatio ei vaikuta toisen tai kolmannen päivän jälkeen. Oon vain unohtanut sen miten haitallista se alkoholi on minulle. 

Btw nuorilla näyttää olevan virtaa vielä puoli kuudelta illallakin. Itsellä ei kyllä ole tuon alkoholin johdosta paljon yhtään virtaa enää iltaisin. En pysty edes kuvitella miten joku jaksaa painaa jotain yhdeksästä viiteen päivää ja on vasta nyt eli 1738 tullut kotiin töistä. Siihen päälle perhe ja siihen kuuluvat velvollisuudet. Olinksmä vain jotenkin nihkee jätkä..kun ? 

Farmorin kutomien villasukkien tunto on tosi mahtava. Mitä jos olen jotenkin mokaillut koko elämäni enkä ole siten päässyt yhtään eteenpäin? Että tää oli mun kohtalo.. Istua yksin ja kirjoittaa tällaista itselleen kun pelkää todellisuttaa niin paljon...

Miten paha huume on heroiini

Pelkään että saattaisin jopa kännissä vahingossa kokeilla. Onneksi en tunne ketään käyttäjää. Se olisi pelottavaa muutenkin, kun ei tiedä mitä sellainen käyttäjä saattaa keksiä. 

Normaali ihminen sanoisi tuohon, että vältä alkoholi niin vältät myös vahingon. Itsellä on arvomaailma niin muuttunut, että otan typeränä riskin ja juon kuitenkin. 

Tajuankohan minä omasta tilanteesta kaikista parhaiten vai tajuaako joku minun tilanteeni itselleni hyödyllisellä tavalla? 

Jos tunnen empatiaa niin se on vain empatiaa. Ei sillä ole tekemistä lukkiutuneiden ajatusmallieni kanssa. 

Oho, tämä postaus ei mennytkään ensin Evernoteen. 

Kahvia ja opettajia

Täähän on tällaista lapsen "mikä juttu toi nyt oli" ihmettelyä. Millaiset vaikutukset individualismilla on yhteiskuntaamme? Joku osaisi kyllä selittää tuon hienosti.. Mulla on vain jotkut alkeelliset defenssirefleksit päällä myös selvinpäin. Nythän olen bajoissa ja uskallan kirjoittaa siitä jotain nettiin. Pakottiko internet meiät individualismiin? Mihin kaikkiin asioihin internet on meidät pakottanut ja mitkä tulevat olemaan niiden asioiden seuraukset. 

Jes! Osasin.. Tein luovan ajatuksen ja kirjoitin sen reaaliajassa ylös. Jospa pelkään että seuraava ajatus on luova - ja olen vain yrittänyt pysäyttää ajatukseni. Siinä ei ollut mitään järkeä, ehkä. Tein meinaan monen vuoden ajan sellaista sisäistä hiljentymistä, jota en alkon takia enää pysty saavuttamaan joogalla ja meditaatiolla. Nyt on hieman synkeä olo...

Mitä mun itseni joogalle oikein kävi? Nykyään seuraan astro.fi sivustoa ja minullahan on oma astrokalenterikin. Miksi ne Perttu Häkkisen puheet nukuttavat niin hyvin? Nukun aika hyvin oikeastaan. Paitsi olen juomaputken jälkeen joku pari päivää hereillä. Tänään meinasi aamulla vähän kiukuttaa kahvinpuute. En tajua ihmisiä jotka juovat kahvia. Itse en kestä sitä ainetta yhtään - ja minulla onkin pitkä hate & love suhde kahviin. 

Mutta mitä mun joogalle oikeasti kävi? Jos se oli minulle vain ajatustenpysäyttämistä enkä nyt jaksa nähdä vaivaa ajatusten pysäyttämiselle. Mitä sitten teen? Kuka pystyy neuvomaan minua? Mitä jossen luota enää opettajiin, luotanko kehenkään opettajaan? Kyllä mä aika moniin. Matti Rautaniemi ja Miska Käppi tekevät joogapodcastia nimeltä Maailmanpuu. Ammaan. Kaikkiin niihin joihin olen saanut hyvän suhteen median kautta. Mutta millainen tuo suhde sitten on? Luotanko vain, että muilla on enemmän tietoa kuin minulla - mutten näe vaivaa saavuttaa muiden ihmisten tietoa? 

Luotan myös Buddhaan. En edes osaa kertoa miksi.. 

muistelisit bajautuksisasi

Jos nyt pyytäis mua joku jutustelee, niin se voisi olla aikaa rankkaa ja ehkä vaikeeta. Ehkä olen vain liian yksinäinen, mutta ehkä en ole tullut huomanneeksi tällaisia ajatuksia päässäni. Brad Warner sanoi mun ajatukset ovat vain minun ajatuksiani. 

Voihan se olla, emmä tiiä. Minulla meni jo Torniossa aika oudosti. Voisi olla vanhana aika vaikeaa tuhota elämä viinalla. Nuorempana se oli paljon helpompi, ei koskaan tiedä mitä elämä vielä tuo tullessaan. 

Seppo Tanhua kyllä tsemppaa ihmisiä aika hyvin. Vaikka minulla onkin selvinpäin aika outo suhde häneen. Aika vaikea kuvitella joku Ayahuasca seremonia. Ihan mahdotonta, oon selvinkinpäin aika hyvä kuvittelija. En vain tajua mistä se kaikki negatiivisuus tuota kannabista kohtaan tulee, enkä mistä muualta kuin omasta päästä se positiivisuus alkoholille ilmeneis muka? 

Onhan minulla selvinkinpäin koko ajan ihan kauhean mukava olo. Alkoiko jo omatunto kolkuttaa, että on polttanut hieman kannabista? Jollain ihmisellä voi olla kauheat kivut siitä, ettei ole polttanut. 

Auttaahan tämä tavallaan mun selvinpäin olemiseen, koska kun en mene känniin enkä haittaa kehoani alkoholilla. Vai pitäiskö lukea Taming the Kundalini ja katsoa tietäisivätköhän ne mitään mun mielentilasta? Joskus tulee mieleen että pelkkä thc on vähän kuin kolmasosa LSD:stä. Onneksi tietoisuus psykedeeleistä on kasvanut. En ikinä uskaltaisi ottaa LSD:tä melkein missään settingissä. Miksi ajatukseni ovat niin kielteisiä sitä asiaa kohtaan, että melkein sanon "En (ottais LSD:tä) ellei jossain tilanteessa olisi pakko." Periaattees pitäis toivoa etten törmää siihen kännissä.

Kun mä tuun vanhemmaksi niin oivaltaminen on paljon hitaampaa. Olisi pitänyt nuorena olla oivaltaja, että asiat menisivät nyt hyvin. Mutta pelkäsin oivaltaa... Olin liian herkkä ja imin itseeni kielteisyyttä oivaltamista kohtaan. Jotain turhaa kielteisyyttä, josta en ole edes tietoinen kun olen selvinpäin. Paljonkohan tietoisuus psykedeeleistä on kasvanut? Voikohan tätä bajautusta kokeilla vielä vanhana?

Välillä tästä tulee sellainen olo että olenkohan tehnyt tämän aiemmin, tämän kysymyksiä on hyviä ja niitä on enemmän, kuin vastauksia? 

Joskus osaan jopa kirjoittaa. Pitäisi harjoitella enemmän, ottaa harjoitukseksi, että kirjoittaa säännöllisesti itselleni tätä alkoholisti-blogia...

"saan luvan" olla luova(:

Poltin aika miedon annoksen, siinä taisi olla vain 10% kukintoa. Vähän aikaa mennyt enkä ole oikein päättänyt oliko se hyvä vai huono. Saa nähdä paljon tämä tästä nousee. 

Tää rauhoittaa mua aika hyvin, mutta samaan aikaan tuntuu että oon keskittymässä johonkin. Äsken tuli se huono omatunto tjms siitä, että on polttanut. Ehkä tässä on just sopivasti nostetta. Toisaalta nyt karttui taas toleranssi. Jotenkin tuntuu etten ollenkaan tajuu miten oikein kirjoittelen tätä tänne. 

Pitääkö mun oikeesti käyttää sitä alkoholia? Mun on kyl pakko sanoa, että vaikka seuraan psykedeelistä skeneä lähes päivittäin, niin cannabiksen implikaatiot ovat melkoiset. Nyt kun vertaan omaa mieltäni selvinpäin ja mielentilaan johon tulen kun kosken tähän..

Tähän aineeseen niin tuntuu ajoittain, että olen tulossa hulluksi. Tuntuu myös että se on pyhä kannabis. Mutta mitä se alkoholi tälle asialle tekee? 

Resettaako se mun tunne-elämän johonkin varhaisemmalle tasolle..! Se riski jonka oon ottanut alkoholin kanssa ei ole kyllä kannattanut. Klo 1620. 

En osaa ylipäätänsä ottaa riskejä. Jos mulla on joku murrosiän trauma, joka estää mua kasvamasta oikeesti aikuiseksi. Se voisi olla tosi huono asia. Sen ryboomisen pitäisi kyllä loppua, en vain näe sen loppua. Mun pitäisi ymmärtää miten tuskallinen on kuolema. 

Onko minulla strategioita selviytyä tästä kuolemanpelosta, jotka saattavat pidentää minun ikääni? Vai onko minulla vain strategioita lyhentää sitä? En edes muista miten pahoi krapuloita minulla on. Tai kyllä mä sen muistan jotenkin ja satunnaisesti kun olen selvinpäin. 

Nyt mulla on taas se etten uskalla lopettaa kirjoittamasta. Avaan siis uuden tiedoston ja postaan tämän..

runoa pitkästä aikaa

Onneton vastustaja syö nesteitä aivoista

Eikä midelyis tänään miten sinne midelyis päästään.

Kotiseudun säästönurmi eduskunnassa, Konala.

 Joo, hauki

Kylli Kannakin käy uusiks

Laske alas - kerron invalidin heti!

Hauskaa että se oli yksin tehtyä

Pakoon, jos coinOne hakee

J5 oli käytetty kamera, jossa oli uusi käsitietokone

j

Mä näin unta että lauleskelin jotain, mikä oli lähellä Milarepan lauluja. 

Näin jonkun mustavalkoisen kuvan naisesta.

Älä halua liikaa.

blogger

Tää on se kaikista pahin boundary. Kuolema

Mä en pysty selvästi järkeilemään - ja tää on se mielentila missä mun pitäis pystyy pysymään. 

Ei hitto tää thc vaan nousee ja nousee. Pitäis lähtee ulos. Aurinko on just noussut.

Ei vittu toi oikeesti tjuahti päähän. Toi "mä kuitenkin pelkäsin tärkeit juttui", on tän koko tripin avainsana. Ja se oli täs koko ajan. Parina pienenä Hatsina. 

Röky-proosaa. Ei alkoholis muuta vikaa oo, kuin että hän poistaa turhat. Vai oonksmä jotenkin täydellistänyt proosankin. Ja se on ton jätkän arvo.

Mä oon aivan hirveessä alkoholipsykoosissa. Ja mä poltin pilveä ja se sai tän koko haaskan uppoamaan johonkin syyhkyni-qin prosessiin. 

Ei ne pysty lääkitsemään mua mitenkään. Niitten pitäis määrätä mdma:ta ja sen mä oon sanonu Riinalle.