It feels like acid, but it's mellow. Tää on niin paljon vähemmän haitallisempaa kuin alkoholi. Tää tuntuu niin kuin olisi vanhentunut - samalta miltä alkoholi mutta vahvempana ja pelottavampana. En tajuu miksei mulla oo kykyä ilmaista itseäni. Onko se mun virhe vaiko what? Puoli tuntia mennyt edellisestä hatsista. En oo varma saanko mä tällä kirjoittamisella mitään aikaan.
Haluaisin siis ilmaista itseäni intuitiivisella tasolla. En vaan tajuu yhtään miten se tehtäis. Ei tätä elämää voi muulla tavalla kuvailla. Vähän tuli aiemmin huono omatunto tästä mun polttamisesta. Ihan kuin mysteerin tajuamiseen kuluisi joku aika. Onkohan mulla joku syndrooma? En pysty ollenkaan ilmaisemaan itseäni koska tunnen häpeää siitä mitä olen. Tää on psykoanalyyttista budia. Ja se on pelottavaa, mulla on kaikki oikeus tuntea pelkoa. Se ei voi rajoittaa minua.
Minä olen biologinen systeemi ja pelolla on rajat. Kelaa millaista on elää vuodesta toiseen. Vai onks tää sittenki semanttista ja oisin kiinnostunut oppimaan? Mun pitää olla loppupäivä selvinpäin. Nyt kun olen vaikutuksen alaisena niin mun elämä tuntuu kaoottiselta. Mä haluaisin osata ilmaista itseäni intuitiivisella tavalla myös selvinpäin. Juonkohan pelkooni?
Jos minun pelko vain rajoittaa minua. Mitä se tarkoittaa esim. uimahallissa? Olen jotenkin todella hermostunut ja kiireessä saada seuraava annos alkoholia. Taidan jättää sen sikseen. Jos ite sanon niin oli aika huono set/setting mutta vaikeuksien kautta taas kirjoittamaan, eli kommunikoimaan mieleni maisemia.
Pelkäänkö että menestyn tässä vai olisikohan kannabis ja kirjoittaminen jokin keino pois tästä kaikesta? Olenko sittenkin eskapisti ja miksen lue omia tekstejäni? Viekö kalja voiton vai ovatko minun kognitiiviset kykyni jotenkin vaurioittuneet, mutta pelkään niin paljon etten uskalla tunnustaa sitä itselleni enkä siten muillekaan. Tämä pilvi on eräällä tavalla psykoottinen mutta synnyttää uusia ideoita. Tunnenkohan vain ylenpalttista ylpeyttä itsestäni mutten uskalla kohdata sitä selvinpäin. Kävin muuten aamukävelyllä. Olo oli pelottava mutta itseäni kunnioittava. Miksi pelkään selvinpäin kunnioittaa itseäni? Yritän selittää ettei kohtaloaan vastaan taisteleminen ole vaihtoehto. Pelottaa koko kohtalo. Lisäksi minulla on mielenterveydellissiä ongelmia.
Kun olen vaikutuksen alaisena koen itseäni selvinpäin ahdistavat ongelmat erilaisina. Ja nyt jo hukkasin idean miltä tuo kuulosti. Mitä jos tämä on niin kiero yhteiskunta ettei minulla muka vois olla tajuntaa siitä? En nimittäin mitenkään pystyisi edes kuvitella lähteä ajamaan autoa - edes selvinpäin. Enkä että ottaisin psykedeelejä. Minullahan on historiaa psykedeeleissä.
Onko minulla iso ongelma yhteiskuntaa vastaan?